torstai 22. joulukuuta 2011

Hyvää Joulua ihan kaikille!

Riesat laumoineen toivottavat kaikille nelijalkaisille ja heidän ystävilleen  Hyvää Joulua ja Turvallista Vuotta 2012! Kodalla tunnelma on aika syksyinen, ei tuo kranssi ovessa saa sitä Joulutunnelmaa aikaiseksi kun lumi puuttuu.

Metsästä voisi vielä poimia sieniä Joulupöytään, mutta tyydytään nyt pakastimen antimiin.



Vili on aivan varma, että pallo on piilotettuna johonkin lähistölle. Jospa Pukki toisi palloja koko säkillisen!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Sateen sattuessa sateessa

Nyt voi sanoa, että on märkää. Rapa roiskuu ja lotisee, Riesat saa pestä jokaisen lenkin jälkeen - sen jälkeen saakin taas pestä saunan pesuhuoneen.
Lunta ja pakkasta saa odottaa, mahtaakohan koko talvea edes tulla?

Kodalla on käynyt taas vieraita, tosin näkyvät aika heikosti kamerassa, kun on niin pimeää
.Tämä on Rouva Hirvi, oli vähän näreissään tarjoilun puuttumisesta, kun kauroja ei ollut vielä tarjolla. Pudotti sitten nuolukiven kiukuspäissään alas.


Tämä peura, anteeksi valkohäntäkauris, saapui paikalle oikeaan aikaan. Nautti aamiaiseksi kauraa ja poistui paikalta.


Nelli-Riesan  mielestä kodan rakenteissa on jotain vikaa. Niitä pitää siis parantaa eli kaivaa auki. Ihan selkeää kuvaa me kaksijalkaiset emme ole saaneet ongelman luonteesta, mutta pitänee ryömiä kodan alle katsomaan tilannetta. Tai jospa sinne on muuttanut joku alivuokralainen?

Riesat ovat hyvin kotiutuneet kodalle. Ovat jo oppineet, että kotakäyntiin liittyy aina ruoka. Makkara tai letut, tai ainakin voileivät. Riesathan ovat erinomaisen oppineita kerjäämisessä, joten saavat aina jotain hyvää itselleen.


Kovasti tyhjältä näyttää. Ei makkaraa, ei lettuja? Mistä on kyse?



Onkohan kaikki ruoka piiloitettu tuohon vihreään laatikkoon?
No, eipä meidän Rinsessa ainakaan liian laihalta näytä.



Hei, mutta jos täällä onkin pöytiin tarjoilu?

perjantai 28. lokakuuta 2011

Syksy tuli - halusit tai et

Ei oikein voi ymmärtää, että kesä on ohi. Jollain lailla meidän kesä ja syksy suhahti ohi hirmuisella vaudilla.
Mutta saatiin me myös jotakin aikaiseksi : kota ja laavu odottaa käyttäjiä :)

Tämä ei ole ihan viimeinen kuva meidän kodasta, mutta tässä on Riesojen uusi "koti". Täällä voimme rentoutua ja ladata akkujamme. Riesoillekin on varattu ihan omat paikat :) Ovi pitää vielä maalata ja jollain lailla houkuttelisi ikkunan teko oven suunnalle... Lähes koko kesä on mennyt näitä tiluksia väkertäessä -mutta on se sen arvoista!  Hirsirakentaminen on haasteellista puuhaa!


Ja tässä meidän laavu :)
Tässä kelpaa riesojen kerjätä makkaraa - ja senhän ne osaa! Nyt toivotaan lumista talvea!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

Syksyn tuulia

Riesojen lenkittäminen kuumana kesäpäivänä on melko toivotonta. Kaupunkikodissa voimme suunnitella reitin niin, että Riesat pääsevät pulahtamaan matkalla mereen. Täällä maalla olemme lenkkeileet pääasiassa aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Nelli-Riesa ei hihnalenkeistä paljoakaan piittaa. Nyt aamut ovat valjenneet viileinä ja yöllisen kasteen raikastamina. Nellikin liikkuu innokkaammin ja pienet kirsut tekevät valtavasti työtä.

Riesat ovat viettäneet päivittäin aikaa vankilassaan ja seuranneet ohikulkijoita. Eilen palasin sieniretkeltä ja näin ainoastaan Vilin vankilan pihassa. Ihmettelin mihin Nelli-Riesa on joutunut, mutta asia selvisi pian. Vankilapaon sijaan Nelli-Riesa nautti kauneusunistaan vankilan sisätiloissa. Pääsin jopa yllättämään neidin. Joko Vili oli komennettu vartiointitehtäviin pihalle tai Nelli-Riesa ei yksinkertaisesti päästänyt Viliä samalle patjalle lepäämään.

Sienimetsässä on tullut käytyä useampaankin otteeseen ja saaliit ovat olleet ihan mukavia. Osa on löytänyt tiensä pakastimeemme, osa myyty torilla ja osa kaupattu väkipakolla kavereille.
Pääasia on, että kaikki kerätään, mikä ehditään.
Kanttarelleistä en tiedä, mutta ainakin suppilovahverot maistuivat myös sorkkaeläimille. Supikoirasta en tiedä, vaikka kaikkiruokainen taitaa ollakin.


Näytti tälle supikoiralle omenatkin maistuvan.

Ne kuuluisat elokuun lämpöiset kesäyöt antavat vielä odottaa. Kurjet huutavat hämärtyvässä illassa, taitavat jo suunnitella lähtöään lämpimämpiin maisemiin. Saamme taas jännittää kuinka moni palaa keväällä takaisin.
Muutama verijälki pitäisi ehtiä ajamaan ennen jahtikauden alkua. Toivottavasti Riesat muistavat mistä on kysymys ja ainahan saan pakastimeen lisätilaa kun käytän muutaman pullollisen verta jäljentekoon ja laitan kaadoksi peuransorkan tai kaksi. Lisätilaa - vaikka sienille.



lauantai 13. elokuuta 2011

Uusia kesävieraita

Saimme vihdoinkin asennettua riistakameran kotatyömaalle. Kippasimme muutaman ämpärillisen omenoita sopivaan kohtaan ja kamera puuhun kiinni ja odottamaan seuraavaa aamua.
Uusia tuttavuuksia saatiin ikuistettua albumiimme.

Äiti on tuonut keväisen lapsensa nauttimaan omenoista.

Odottelimme metsäkaurista, sitä vanhaa pukkia, mutta saimmekin vieraaksemme valkohäntäkauriin lapsineen.
Bambihan se ihan selvästi siinä kuvassa on nähtävissä. Aterialla on käyty n. tunti sen jälkeen kun kävimme viemässä kameran paikoilleen.

Kun metsän väki liikkuu näin lähellä ihmisasumusta ja vielä valoisaan aikaan ymmärtää tuon koirien kiinnipitosäännön paremmin. Metsän eläimille pitää turvata hyvä alku elämälle. Riesojen kiinnipitämisestä puhumattakaan.


Melkeen kuulen rouskutuksen, kun katson tätä kuvaa









keskiviikko 10. elokuuta 2011

Vili 3 vuotta!

 Vili täytti heinäkuun 31 päivä kolme vuotta! Onnea meidän pojalle!

Aika rientää ja meidän päivitykset laahaavat perässä.  Mailla on kylläkin nykyisin nettiyhteys, kiitos siskolleni.
Eilen saatiin virallinen kolmivuotiskuva otettua, handlerimme Juulin avustuksella.
On hauskaa seurata, miten molemmat koirat tunnistivat Juulin ja muistivat heti, mistä on kysymys.
Vili halusi heti seisomaan pöydälle, vaikka todellisuudessa pöydällä seisominen näyttelyasennossa onkin Vilille erittäin vastenmielistä, Nellistä puhumattakaan.

Joko harjoituksen puutetta tai huonojen ja toimimattomien makupalojen syytä.
Saimme kuitenkin napattua yhden kuvan.


Mielenkiintoinen niskakyhmy :) saparosta puhumattakaan



Ulkona hihnakävely sujui melko mukavasti, mutta tuskimpa Viliä missään näyttelykehässä nähdään.

Tässä vielä kuva sankarista ulkona:




Nyt vain odotellaan, että ikä tekee tehtävänsä ja Vilistä kasvaa oikein mukavakäytöksinen uros!

maanantai 1. elokuuta 2011

Kesävieraita

Kesä kuluu hurjaa vauhtia. Olemme viettäneet paljon aikaa mökillämme Luonnonmaalla. Riesat nauttivat maaseudun rauhasta. Kuumalla ilmalla lenkkeily ei oikein maistu kenellekään, joten Riesat voivat viettää aikaansa omassa vankilassaan. Siellä on varjoa ja sieltä voi vahtia mökkitietä ja kulkijoita.
Riesathan joutuvat tyytymään hihnalenkkeihin vielä elokuun 20 päivään asti, jolloin koirien irtipitokielto päättyy.

Olemme jo pitkään pohtineet maalla, millaisia vierailijoita nurkissamme liikkuu. Päätimme virittää riistakameran ja laittaa paikalle hieman ruokaa houkutukseksi. Ajattelimme saavamme lähinnä yökuvia aikaiseksi, mutta yllätykseksemme saimmekin mukavia otoksia päiväsaikaan käyneistä vieraista.

Ei ihme, että Riesoilla olisi niin kova hinku metsään!

Tässä  kuvassa supikoita on saapunut lounaalle ( kello 11:16:55)

Supiokoiria osasimme odottaakkin. Lähimetsästä löytyy monta supikoiran vessapaikkaa reviirimerkkinä ja jonkinmoisia polkujakin on ilmestynyt heinikkoon.

Tämä vieras pääsi kuitenkin yllättämään meidät kaikki:


Ystävämme Näätä on saapunut vähän myöhäisemmälle aamiaiselle. Harmiksemme kaveri ei mahtunut kokonaan kuvaan.





Nämä kaverukset viettävävät kesäyötä näin romanttisissa merkeissä.

Metsästä on kantautunut myös ihmeellistä haukuntaa. Epäilimme ensin jonkun irtokoiran liikkuvan lähistöllä, mutta saimme näköhavainnon liikkujasta. Kaurispukki vartioi reviiriään ja hääti paikalle pyrkivän nuoremman uroksen pois. Harmi, että kamera ei ollut valmiina. Kaunis pukki, toivotaan, että morsian löytyi ja pariskunta onnistuu jatkamaan sukua.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Puutarhuririesat

Riesojen mielestä meidän nurmikossa on jotain vikaa ja taitavat nuo olla oikeassa.
Puutarhakirjoissa nurmikko esitetään tasaisen vihreänä kasvustona, eikä siinä näy juurikaan vieraita kasveja. Kenties kauniisti rajatuilla alueilla jotain maisemaan sopivia kukkia tai pensaita.

Meidän pihastahan Nelliriesa kaivoi sen ison kannon pois. Urakka taisi kestää kaikkiaan nelisen vuotta.
Aikaa kului ja energiaa. Nyt jäljellä on kuoppa, jota riesat saavat kaivaa ihan luvalla.
Koska kuoppa on epäsymmetrinen, kaivaessa aina jokin osa kuopasta täyttyy, joten kaivamiselle ei näytä tulevan loppua.

Tänä kesänä nurmikollemme on kuitenkin ilmaantunut jotain ihan uutta:







Jopa riesat ymmärtävät, että nämä eivät kuulu nurmikkoon

  Nelliriesa puutarhurina





Vilin taidonnäyte kaivamisesta




Tämä on ilmeisesti ihan oikeassa paikassa?

torstai 2. kesäkuuta 2011

Vankila

Riesojen elämässä on muutama ikävä juttu ja yksi niistä on koirien kiinnipitoaika. Nelli kun ottaa kiinni kaikki hevosta pienemmät ja yrittää tehdä niistä selvää. Maille rakennettiin riesoille oma vankila, jossa riesat saavat ulkoilla hihnalenkkien jälkeen  tai vaikka vaan ihan levätä.
Vankilassa on tietysti aitaus, missä riesat voivat jalotella ja rakennus, missä riesat voivat levätä.
Tilat ovat melko ahtaat kuten vankilassa yleensäkin on.
Talo kaipaa hieman lisää maalia ja piha-aluetta voisi vähän sorastaa.

Pääasia on, että riesat ovat aidan sisäpuolella ja turvassa. Nellillä kun on tapana myös jahdata ei niin miellyttäviä asioita kuten moottorisahaa ja ruohonleikkuria :(  Mistä tämä paha tapa on saanut alkunsa, on mysteerin peitossa. Kenties jotain merkitystä on vanhalla vihollisella pölynimurilla.

Ja koska riesat ovat varsin hyviä mallioppimisessa on Vili opettelemassa samaa harrastusta.







Koska riesat ovat melko reviiritietoisia, voidaan vankilaa käyttää myös silloin, kun meillä on mailla vieraana muita koiria. Vankilaan voidaan sijoittaa joko Riesat  tai vierailevat koirat, tilanteesta riippuen.



Totuttautuminen vankilaolosuhteisiin on aloitettu hieman varovaisemmin, kuin vankiloissa yleensä. Ulos vankilasta on päässyt hyvän käytöksen takia. Turha kohkaaminen ja haukkuminen ei avaa vankilan ovia.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Jäähykiekon MM-kisat

Meidän Nelli-Riesalle nämä jäähykiekon MM-kisat ovat erityisen raskas juttu. Koko perhe sekoaa: huutaa, metelöi, heiluttaa käsiään ja käyttäytyy riesojen mielestä lähinnä epäjohdonmukaisesti.
Nelli perheen rauhanrakentajana yrittää saada jonkinmoista järjestystä laumaan aikaiseksi.
Me jäähykiekkoilijat yritämme ilmaista itseämme mahdollisimman neutraalisti, kommentoimalla tyyliin: " oi kuinka hieno torjunta taas olikaan" ääni kimeänä tai kommentoimalla " ota nyt se saakelin äijä kiinni" ja taas se äänilaji oli jotai muuta, kuin perinteisessä jääkiekkokatsomossa on totuttu kuulemaan.

Olemme myös yrittäneet haukotella pitkin peliä. Maali on kuitenkin se, joka saa Riesan elämän pois tolaltaan. Ihan sama kumpaan päähän Saksa sen maalin tekee...

Huomenna taas maaseudun rauhaan metsästämään myyriä ja pelkäämään niitä ikäviä kumppaneita - kyykäärmeitä.  Niitä ei nyt kaivattaisi meidän elämää sekoittamaan. Molemmat Riesat saivat punkkilääkkeen niskaansa, toivotaan sen tehoavan.

Ja kisat on vasta alkupuolella...

Poistun paikalta Suomen lippua heilutellen ja Riesojen kotikatsomo kumartaa ja kiittää!

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Kevään kohinaa

Kevät tulee ja päivät pitenee, lumi vähenee ja lumen alta paljastuvat kaikki mukavat yllätykset.
Kotimme vieressä on kenttä, josta Uutena Vuotena oli ammuttu iso määrä raketteja ja muita ilotulitteita. Raadot paljastuvat samasta kasasta koiranjätösten kanssa, eikä näky ole mitenkään miellyttävä.
Uutena Vuotenahan me olimme evakossa maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa.

Kävimme tänään mailla katsomassa miten kevät ja meidän kota-projektimme edistyy. Molemmat olivat menneet ihan mukavaa vauhtia eteenpäin.
Metsässä on melko haasteellista liikkua, varsinkin traktorin jälkien tekemässä "tiessä". Riesoja tämä ei tietenkään haittaa.

 Tehtävä: Etsi kuvasta Riesa

Tänään saimme näköhavainnon kurkipariskunnasta, joka muutti takaisin pari viikkoa sitten .Joka vuosi sitä jännittää palaako kurjet takaisin ja saavatko ne perheenlisäystä. Kevään ensimmäinen leskenlehti ja nokkosperhonen on jo bongattu. Niitä kevään ja kesän ikävimpiä tuttavuuksia - kyitä, emme ole vielä tavanneet. Toivottavasti tulvavesi pakottaa kyyt ulos luolistaan kurkien ruuaksi.

Metsässä näimme myös peuran, joka päästi meidät yllättävän lähelle ja poistui paikalta arvokkaasti. Riesat eivät tätä kohtaamista ede huomenneet, varsinaisia metsästyskoiria. Vili jäljesti jälkeä erittäin voimakkaasti, mutta onneksemme jälkien aiheuttaja oli poistunut paikalta. Vielä jäi selvittämättä kummalle pihassa ollut jätöskasa kuuluu, peuralle vai kauriille?


Pellolla riesat saivat toteuttaa kaivamisen riemua. Ja kyllä ne kaivoivatkin.



                                                   Muumijuna?




Seurasimme riesojen työskentelyä ja kaivamisen riemua.Tuli ihan lapsuus mieleen ja keväisten purojen ilot.



Näin hienon värityksen Vili sai aikaiseksi. Onneksi riesat saa suoraan saunaan takaovesta :)


Ja tästä kasasta pitäisi rakentua kota ja laavu. Siitä joskus myöhemmin lisää.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Nelli 5 vuotta!

Meidän rinsessa Nelli täyttää tänään 5 vuotta! Miten aika onkin mennyt niin nopeasti!

Pitääkin kaivaa muutama kuva esiin ja herkistyä muistoille:


  Näin hellyttävän pieni pallero meille muutti kesällä 2006!





                                        Lelutkin olivat suurempia kuin Nelli itse







 

Toisena kesänä, Nellin täytettyä kaksi vuotta, loukkasi Nelli vasemman polvensa metsästysonnettomuudessa.
Saaliina oli tosin kärpänen ja sekin taisi päästä karkuun. Polvi kuitenkin iskeytyi puiseen käsinojaan ja trauman seurauksena polvi luksoitui ja piti operoida. Leikkaus sujui hyvin ja kesälomamme sujui toipuessa ja kävelyä harjoitellessa ensin omalla pihalla ja sen jälkeen läheisellä kävelytiellä.
Nelli pääsi todella lujaa kolmella jalalla, mutta tarkoituksena oli kuitenkin vahvistaa rauhallisella kävelyllä leikattua jalkaa.

Jalkaa operoitiin vielä uudelleen ja nyt polvi ei enää vaivaa Nelliä, kiitos leikanneen lääkärin ja ammattitaitoisen henkilökunnan.




Nellin elämä mullistui melkoisesti, kun kotiimme kannettiin uusi tulokas " pikkuveli Vili" syksyllä 2008



Nellin vastuullinen tehtävä Vilin opettaja oli alkanut. Nelli on edelleen laumamme pomo. Viliä tosin pitää muistuttaa asiasta aina tasaisin väliajoin.



Koska Nelli ei saanut lahjaksi kukkasia, tyytyi hän haistelemaan talven kuivaamia kaisloja juhlapäivänään!

Onnea meidän Rinsessalle!

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Face lifting

Torstaina tuli ulkoilutettua noita riesoja niin paljon, että perjantaina oli Rötvä päivä. Koirat kävivät aamulla tarpeillaan ja sen jälkeen rötväsivät. Ennen kolmea ei kumpikaan edes hievahtanut paikoiltaan. Iltapäivällä tehtiin lyhyt pissalenkki ja takaisin lepäämään.
Meillä kaksijalkaisilla oli illalla menoa, joten riesojen lenkityksen olisi pitänyt tapahtua jo päivällä.
Vaivoin sain Vilin houkuteltua lenkille.
Nelli näyttää mallia rötväämisestä, isäntä avustaa...

 Nelli rötvää


Nellillä on melkoinen karvankasvu ja neiti näyttää lähinnä jääkarhulta. Koska Nelliä ei käytetä näyttelyissä,  emme ole pitäneet niin paljoa väliä tuosta turkin hoidosta.
Oikeasti, rajansa kaikella.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)

Nelli siis näyttää oikeasti lähinnä jääkarhulta. Vai mitkälie nuo syöksyhampaat ovat?
Talvi on kohta menneen talven lumia ja kevät on tulossa.

Nellille on siis tarvetta fece lift-hoidolle juuri ennen 5-vuotis syntymäpäivää.
Onneksi apu on lähellä ja voimme turvautua ammattilaisen apuun.
Tavoitteena on nuorentaa ja keventää olemusta.

Vähän hikeä ja kyyneleitä ja tässä lopputulos: Rinsessa

Ehkäpä tässä lähti vuosi tai kaksi ja ainakin muutama kilo.

Lähdimme iltapäivällä maille viettämään mukavaa iltapäivää. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi roiskui jalkojen alla.
Vilin mielestä Nellin uusi look oli aivan IHANA



Vielä kun saisi tuon Vilin mailla hiljaiseksi. Jätkällä olisi taipumusta työnjohdollisiin hommiin. Kun kukaan ei saisi olla paikallaan, vaan aina pitäisi tapahtua. Ja se ääni on ihan kamala.

torstai 17. maaliskuuta 2011

Korttelipoliisi

Meidän Nelli on varsinainen korttelipoliisi. Liekö sillä jotain merkitystä, että Nelli vietti parhaan sosialistumiskautensa tallilla hevosten joukossa ja sai sieltä vaikutteita itselleen. Nelli käveli hihnassa ja hevonen käveli vieressä. Nelli katseli hevosta ihmeissään ja luuli kasvavansa vähintään yhtä suureksi ja vahvaksi.Siinä se parikiloinen pikkuriesa käveli rinta rottingilla monisatakiloisen hevosen vierellä.
Hevosethan huomioivat ympäristöään tarkasti ja reagoivat uusiin tilanteisiin ihmisten mielestä liiankin voimakkaasti.Uusi postilaatikko, ojanpohjalle lennähtänyt muovikassi tai punainen ämpäri väärässä paikassa saa hevosen mielessä uskomattomat mittasuhteet ja valitettavasti joskus reaktio on sen mukainen. Hevonenhan on pakeneva saaliseläin.

Mutta meidän Nelli-Riesa ei ole. Naapuri oli levittänyt autotallinsa eteen pressun. Pressu lepäsi maassa paikallaan, ei kahissut eikä liikkunut. Se vain oli. Nellin mielestä väärässä paikassa. Armoton haukkuminen ja" komentaminen" pressulle alkoi.

Rekkakuskilla on tapana pysäköidä rekkansa bussipysäkille meidän talon lähettyville. Eihän se ole sallittua ja korttelipoliisimme tietää sen. Taas saa naapurit kuulla, miten Nelli komentaa väärään paikkaan pysäköityä rekkaa.

Nelli myös vahtii meidän laumaa enemmän kuin Vili. Lenkillä Nelli seuraa, ettei kukaan jää jälkeen tai häviä matkalla. Kesämökillämme, jossa asustaa parhaimmillaan kolme perhettä ja satunnaiset vieraat päälle, on Nellillä melkoisesti vahdittavaa. Lauma kun on melkoisen kuriton ja aina joku poistuu autolla Nellin ulottumattomiin.

Vilin kontaktiharjoitukset vinkuvan kuminorsun kanssa jatkuvat.
Vili on jo oivaltanut, mistä tässä on kyse. Kun koirakko lähestyy meitä lenkillä, Vili vilkaisee minua kohti kuin varmistaen, että tulihan se norsu varmasti mukaan.

Tänään teimme pitkän, miltei kaksituntisen lenkin Naantalin keskustaan. Kaupungilla, vaikka täällä Naantalissa onkin melko rauhallista näin talvella, Vili paineistuu. Kulkee hieman kyyryssä ja pälyillen. Tänään huomasin miten voimakkaasti Vili lukee hihnaa ja siis minua. Yritinkin keskittyä pitämään hihnan mahdollisimman löysänä, vaikka jouduinkin hihnaa lyhentämään ahtaimmissa paikoissa. Eli taas se tuli todistettua, että jos koira häiriköi, löytyy se vika sieltä hihnan toisesta päästä. Sieltä, josta minä pidän kiinni.

torstai 10. maaliskuuta 2011

Kontaktiharjoituksia osa 3

Harjoitukset jatkuu. " Tutti" vaihdettiin mielenkiintoisempaan, kumiseen norsuun, joka vinkuu mukavasti. Ainakin toistaiseksi.
Eli tarkoitus pysyy samana, onnistuneesta kontaktista ohituksessa, Vili saa palkaksi vinkuvan kuminorsun.
Ei muuta kun ulos harjoittelemaan ja toivomaan, että muita koiria omistajineen on liikkeellä.

Ensimmäinen koirakko tulee vastaan ja jo hyvissä ajoin puristan hieman taskuani ja saan Vilin huomion kiinnittymään itseeni. ( Pöh, enhän minä Viliä kiinnosta, vaan se vinkaisu taskusta).
Vili seuraa katsellaan minua ja juuri ohituksen jälkeen heitän kuminorsun Vilille.
Poika jatkaa matkaa innokkaana kuminorsu suussa.
Nostaa välillä miehekkäästi jalkaa ja lopulta kyykistyy kakkoselle "tutti" suussa.

Hieman tuo katu-uskottavuus taitaa kärsiä.



Palaamme kotiin ja norsu otetaan pois. Tässä voimme siis uudelleen harjoitella irti käskyä.

Seuraavalla lenkillä Vili seuraa vasemman jalan vieressä ja pitää  tarkkaa kontaktia taskussani olevaan kuminorsuun. Poika ei voi olla varma, missä se norsu luuraa. Vasemmassa vai oikeassa taskussa.
Tapittaa minua ja hakee katsekontaktia kuin kysyen:" onko tämä nyt sitä mitä haluat, että saan palkaksi norsun?"
Matka jatkuu, mutta jotain puuttuu.
Ne merkkailut ja kakkonen, jonka takia lenkille on lähdetty.

Yritän olla hermostumatta ja jatkaa matkaa normaalisti. Oikein mukavaa taluttaa riesaa, joka ei vedä eikä sinkoile puolelta toiselle. Toisaalta jotain tuotoksiakin olisi hyvä saada aikaiseksi.

Onneksi vastaan tulee taas koirakko ja onistuneen ohituksen jälken palkitsen pojan kuminorsulla. Kuinkahan kauan se pilli mahtaa kestää näitä reissuja? Toimiiko norsun lumo myös ilman pilliä? Se selvinnee seuraavien päivien aikana.

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Kontaktiharjoituksia osa 2

Nyt kun pakkaset ovat hellittäneet, voidaan hihnalenkeillä taas harjoitella kontaktia ja varsinkin muiden koirakkojen ohittamista.
Päätin siis kokeilla "tuttia". Otin lenkille mukaan Ikeasta ostetun karvaisen hiiren. Hiiri taskuun ja menoksi.
Lenkki sujuu ihan normaalisti. Vili sahaa vasemmalta oikealle ja merkkailee jo ennestään keltaisia lumivalleja.
Odotan innolla vastaantulevaa koirakkoa ja yritän saada jonkinmoista kontaktia aikaiseksi.
Tuhra vaiva, Viliä ei voisi vähempää kiinnostaa se hiiri saatikka minä.

Ok, olen siis myöhässä. Odotan seuraavaa koirakkoa ja heitän hiiren Vilin eteen ennen  kohtaamistamme. Vili nappaa hiiren suuhun ja ohittaa koirakon, mutta sylkäisee hiiren saman tien suusta ulos ja jatkaa matkaa hiirestä välittämättä. Minäkään en saa minkäänlaista huomiota osakseni.

Odotan uutta kohtaamista. Yritän toimia nopeasti. Kohdatessamme koirakon heitän hiiren taas maahan Vilin eteen. Vili nuuskaisee hiirtä, muttei vaivaudu edes ottamaan sitä suuhun.
Tämä harjoitus ei nyt näytä tuottavan tulosta. Joko hiiri ei toimi riittävän innostavana houkuttimena tai joku muu asia mättää.

Täällä riittää kuitenkin ihan kiitettävästi vastaantulevia koirakoita, joten harjoittelua on hyvä jatkaa. Pitää vähän hioa suunnitelmaa.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Kevättä ilmassa

Ilmassa on lupaus keväästä. Aurinko paistaa ja sulattaa lunta katoilta, räystäät tippuvat vettä.
Olemme käyneet meren jäällä riesojen kanssa. Nelliä outo ja uusi reitti innostaa, Vilillä ei reitillä ole mitään väliä.
Perjantaina kävelimme kauas merenjäälle ja päästimme koirat irti. Jäälle on aurattu luistelubaanoja ja siellä riesojen oli helppo revitellä.
Jopa Nelli sai itsensä uskomattoman kovaan vauhtiin. Riesat juoksivat kuin hevoset raviradalla. Voi sitä elämän riemua.

Tänään ulkona liikkuminen olikin jo paljon hankalampaa. Sulanut lumi oli jäätynyt liukkaaksi karpaksi tien pintään. Riesojen kanssa pitää olla tarkkana, ettei tassut mene rikki karppaisella lumella. Itse kävelee liukkaalla kelillä vaikeasti kuin ankka. Ne liukuesteet kun roikkui eteisen naulassa.

Kävimme myös mailla katsomassa miten kevät siellä etenee. Hanki ei enää kanna edes riesoja. Nellille eteneminen hangessa oli vaikeampaa ja neiti jäikin välillä jumiin hankeen. Vili osaa haroittaa varpaitaan enemmän ja pitää yllä niin kovaa vauhtia, että pysyy pidempään hangen päällä. Meillä kaksijalkaisilla ei ole mitään asiaa aurattua pihaa pidemmälle.

Tänään aamulla mieheni huomasi, että vanha tuttumme käpytikka on taas palannut lähistöllemme. Hangella näkyy pieniä jälkiä, myyrätkin ovat kaivautuneet esiin hangen keskeltä. Talomme vieressä on iso oja, jonka pohjalla virtaa jo vesi. Riesat vetävät innokkaana ojaa kohti, mahtaa sieltä nousta mielenkiintoisia tuoksuja.
Ketut ( cityketut) käyvät pyydystämässä myyriä tästä ojasta. Viime keväänä kiima-aikaan pari kettua eksyi makuuhuoneen ikkunan alle selvittämään välejään. Heräsimme ääniin, joita oli melko vaikea tunnistaa. No, Nelli tunnisti ja aloitti melkoisen painostuksen. Nellin olisi pitänyt sillä sekunnilla päästä ulos ja kettujen kimppuun.Meteli oli melkoinen, niin sisällä kuin ulkonakin.

Mailla huomasimme, että jo toistamiseen tänä talvena, kettu oli käynyt navettarakennuksen katolla. Navetta toimii tällä hetkellä kesämökkinämme. Vili yritti lähteä jäljen perään ja sain kuin sainkin pojan pois. Olisi jätkä tullut lumen mukana katolta alas. Se mitä kettu katolta etsi, jäi arvoitukseksi.






Valitettavasti ketun jäljet eivät näy kuvasta, kun aurinko häiritsi kuvaamista.



Pikkulinnut ovat aloittaneet konserttinsa. Ilmassa on selvästi lupaus keväästä.
Sen kunniaksi leivoin Genovalaista focacciaa. Hyvää tuli.


Valkoinen koira valkoisella hangella on haastava kuvattava. Parempi kamera ja parempi kuvaaja voisi auttaa.

Nellin mielestä puussa oli ihan varmasti joku. Todellisuudessa oksat hankasivat toisiinsa ja pitivät narisevaa ääntä. Tai sitten siellä oli joku.

lauantai 26. helmikuuta 2011

Luihin ja ytimiin

Suomenkielessä on paljon sananlaskuja, joiden sisältö on auennut minulle ihan uudella tavalla omien koirieni kautta.
Esimerkiksi sanonta " hihnat ristissä". Olin kuullut käytettävän tätä sanontaa useita kertoja ja olen sitä itsekin käyttänyt. Nyt kun meillä on kaksi Riesaa on tämä sanonta tullut monta kertaa konkreettisesti esille lenkillä.
Yleensä silloin, kun toinen koirista on kyyköttänyt tarpeilleen ja olen kohmeisin sormin kumartunut poimimaan tuotosta talteen. Hihnat on yleensä yhdessä kädessä ja juuri sillä hetkellä näköpiiriin ilmestyy jotain todella mielenkiintoista. Riesat säntäilevät ristiin rastiin ja lopputuloksena hihnat on ristissä tai oikeastaan mytyssä.

Ennen Viliä, kun meillä oli vain narttukoira Nelli ihmettelin kaverini uroskoiran tapaa seilata hihnassa kävelytien laidalta toiselle. Nelli kun kävelee kuin juna kiskoilla.
No, Vilin myötä olen oppinut ymmärtämään tätäkin tapaa.
Koulutustakin olen yrittänyt, enemmän ja vähemmän onnistuneesti.

Toinen sanonta " hiertää kun kivi kengässä" on myös tullut tutuksi. Samoin " kuin piikki lihassa". Millä ihmeen keinolla onnistun lenkillä saamaan sen isohkon kivenmurikan kenkäni sisään. Jos yrittäisin, en onnistuisi. Tämä onnistuu myös sandaaleissa, erityisesti crocseilla kävellessä.
Metsälenkillä taas kuusenneulaset onnistuvat tunkeutumaan isovarpaaseen aiheuttaen melkoisen kivistyksen ja epämukavan olon.

Tänään pakkanen on laskenut tuonne nollan pintaa, aamulla mittarissa näkyi olevan -1 astetta. Tilalle oli tullut kammottava tuuli. " Tuulee luihin ja ytimiin" selviää jo aamulenkillä.

Tämä talvi on ollut ulkoilun kannalta erinomainen. Täällä Naantalissa on huonoja kelejä ollut yhden käden sormissa laskettava määrä. Kylmää on ollut, mutta siitä on selvinnyt sopivalla vaatetuksella.
Meidän Riesoilla ei käytetä takkeja kuin erittäin harvoin. Molemmat ovat karaistuneet tänä talvena.
Nellille -12 astetta on ollut se raja, jolloin tassut palelevat niin paljon, että Nelli ei enää suostu kävelemään.
Nyt pärjätään jo - 20 keleillä, karaistumista on siis tapahtunut.
Mutta pärjääminen edellyttääkin nopeaa etenemistä ja sehän meidän Riesoilta onnistuu.
Vili on turkiltaan sileä ( tai lievästi karhea, katsojan mukaan) ja on onnistunut kasvattamaan tänä talvena tuuhean turkin, joka pörhöttyy pakkasessa.
Onhan noilla vaatteitakin, mutta eivät niissä viihdy. Nelli juoksee karkuun jo takin nähdessään ja Vili kieriskelee selällään, joten etenemisestä ei tule yhtään mitään.
Lienevätkö väärää merkkiä tai väriä?


Ei, ei me olla Itellan työntekijöitä


Lunta on riittävästi, voisin sanoa, että liikaa. Murehdittaa ne pienet metsäkauriit, jotka taistelevat hengestään lumen keskellä. Ensi kesänä on ehdottomasti saatava se ruokintakatos aikaiseksi ja hankittava riittävästi tarjottavaa metsän asukeille.Sitä varten pitää siis rakentaa jonkinlainen vaja.

Pikkulinnuille olen tarjoillut ennätysmäärän talipalloja tänä talvena. Kuivat leivät olemme kiikuttaneet maille, ne ovat hävinneet parempiin suihin. " Nopeat syö hitaat".

Vili on opettanut ymmärtämään sanonnan: " juosten kustu". Vili on siinä erittäin hyvä :)

Minä leivon peltileipää, edellispäivänä tein sämpylöitä. Mutta miten ihmeessä onnistun valitsemaan kaikista ohjeista juuri ne, joista puuttuu jotain olennaista, Sämpylöistä jauhon määrä, peltileivästä kypsennysaika.
Se nyt lienee selvää, että minä en ole mikään leipuri.

tiistai 22. helmikuuta 2011

Ohittamisen ongelma

Yksi koiraelämän yleisimmistä ongelmista taitaa olla tuo hihnassa ohittaminen.
Meillä Nelli ohittaa pääsääntöisesti kaikki koirakot hienosti, turhia hötkyilemättä.
Mikäli ohittaja provosoi Nelliä rähisemällä, nakkaa Nelli niskojaan  ja sipsuttaa peppu keikkuen eteenpäin.
Haisteluetäisyydelle  Nelli hyväksyy vain muutamat tutut koirat ja nykyisin, steriloinnin jälkeen, myös joitain vieraita koiria. Innostuu joskus jopa vastaantulijoista.

Vili taas provosoi kaikkia vastaantulijoita. Kulkee matalassa muodossa niskakarvat pystyssä ja näyttää erittäin uhkaavalta. Onneksi ei hauku!
Emme siis haistele hihnassa ketään.

Ohitustilanteessa otan yleensä Vilin lyhyeen hihnaan niin, että jään itse koirien väliin. Mistään katsekontaktista on aivan turhaa puhua tällä hetkellä. Syksyllä pääsimme palkkion avulla jo aika hyvään alkuun, mutta upottava hanki estää tällä hetkellä suunnanmuutokset ja kylmässä kangistuvat sormet eivät toimi riittävän nopeasti palkitsemiseen nameilla.

Yleensä totean vastaantulevalle koirakolle, että me ei haistella. Täällä kun hienovarainen elekieli ei riitä kertomaan, että emme ole sosiaalisia haistelijoita.
Tänäänkin lenkillä sain Vilin n. 30 cm hihnassa väistämään persus viistämällä penkkaa. Vastaantuleva nuorimies ei elekieltämme ymmärtänyt vaan lähestyi hihnaa pidentäen samaa vauhtia kun yritin päästä heitä karkuun. Voisin sanoa, että siinä oli uroskoiran kirsu jo kovin lähellä Vilin teräviä hampaita.

Tai eräs rouva, joka ulkoilutti pientä narttukoiraansa ja halusi välttämättä haistelemaan meidän kaksikon kanssa. Sanoin, että ei saa tulla. Molemmat koirat roikkuivat hihnat solmussa yhdessä mytyssä. Olin juuri keräämässä talteen tuotoksiamme tien penkalta ja kädet loppuivat kesken. Rouva totesi, että kun tällä on juuri juoksu menossa ja olisi niin sosiaalinen!
Noi voi harmi, kun olen niin turhamainen. Tietysti sellainen pienikokoinen jackrussellinterrieri-westiesekoitus olisi oikein mukava jokatytön toivelahja!

Joskus pysähdymme juttelemaan vieraiden koirakkojen kanssa. Pidämme sen puoli metriä välimatkaa ja kaikki sujuu hyvin. On hyvää harjoitusta koirille, että kaikkia pitää sietää, mutta iholle ei tulla. Kuulemma.
Pitänee taas kevään tullen aktivoitua koirakursseille harjoittelemaan ohittamista. Jos emme opi, olemme ainakin hyvänä harjoitusvastuksena muille. Senverran hyvä provosoimaan meidän Vili on.

Jospa kokeilisimme tutun russelitytön keinoa. Tutti suuhun kun kohdataan vieraita koiria.
Pitää vaan keksiä riittävän houkutteleva tutti, josta kaksikollamme ei tule tappelua.

torstai 17. helmikuuta 2011

Paska juttu

Ulkona on pakkasta -18 astetta, siis erittäin kylmä. On myös poikkeuksellisen paljon lunta, tosin hanki on paikoin värjäytynyt keltaisten läikkien peittoon. Hangelle on myös jäänyt ikäviä, ruskean eri sävyisiä kasoja!
Mikä meitä koiraihmisiä oikein vaivaa? Mikä niitten koirien jätösten keräämisestä tekee niin vaikeaa?

Meillä täällä aurinkokaupungissa, siis Naantalissa, on kaupungin puolesta huolehdittu koirien jätöspusseista kunnolla. Pussitelineitä on ripoteltu eri puolille kaupunkia ja roskiksiakin riittää.
Asia on siis tehty helpoksi koirien ulkoiluttajille.

Heti kun pakkanen kiristyy, huomaa miten jätösten määrä lisääntyy kaduilla.
Onhan se hieman epämiellyttävää, kun joutuu riisumaan hanskan kädestään. Sormet turtuvat ja nipistelevät jo muutaman kikkareen keräämisen aikana. Toisaalta, fiksu koirankusettaja osaa hyödyntää syntyneen lämpöenergian :)

Minusta on vaan paljon mukavampaa kulkea samoja tuttuja koirareittejä niin, että omat kengänpojat pysyvät suhteellisen puhtaana.
Meillä on kaksi koiraa, jotka tekevät kakkosen kolme kertaa päivässä. Yhteensä siis kuusi kasaa.
Suurempia tai pienempiä. Välillä voisi  jätöksiä luulla lokin tekeleeksi.
Viikossa se tekee 42 kasaa. Vuodessa 2184 kasaa. Sillä määrällä saa sotketuksi jo ison osan jalkakäytävistä.

Välillä hävettää olla koiraihminen, mutta minä olenkin tälläinen paska-analyytikko...

tiistai 15. helmikuuta 2011

K-halli Heikkilän täyslihanakit

Tänään ei oikeastaan mikään ole sujunut. Heräsin aamulla nokka tukkoisena, kurkku karheana flunssan kourissa. Ulkona pakkanen paukkuu, eikä senkään puolesta lenkkeilystä tule mitään. Pienet pyrähdykset pihapiirissä eivät riitä aktivoimaan Riesoja. Jotain siis pitää keksiä.
Riesahan on tottelevainen ja oppiva koira, mikäli palkkio on suhteessa pyydettyyn tehtävään.
Palkkioksi käy yleensä ruoka, ahneita kun nuo molemmat ovat. Mutta yksi on ylitse muiden:
K-halli Heikkilän täyslihanakit! Niitä saa ostaa Laitilasta, sieltä, missä Kukko-olut pannaan alulleen ja sudet ulvovat metsän laidalla.
Kiitoksia kollegoille herkkujen kotiin kuljetuksesta!

Meidän Nelli, joka yleensä nukkuessaan vaipuu sellaiseen koomaan, ettei mikään tai kukaan saa Nelliä hereille, havahtuu jokaiseen jääkaapin narahdukseen, jos jääkaapissa on Heikkilän täyslihanakkeja.
On hienoa nähdä, miten molemmat Riesat menevät maahan käskystä, voisin sanoa, samalla sekunnin sadasosalla ja pitävät kontaktia yllä.



"Vilin juttu" on esineiden etsiminen. Yleensä etsittävänä on tennispallo. Riesat odottavat eteisen lattialla makuulla ja joku piilottaa pallon. Käskystä "etsi" molemmat Riesat rynnistävät kilpaa etsimään palloa tai mikälie onkin piilotettuna. Nelli kyllästyy nopeasti, kulkee huoneet läpi ja jos ei löydä palloa, luovuttaa.
Vili ei anna periksi. Etsii ensin lattiatasot, mikäli ei löydä palloa, siirtyy huonekalujen päälle. Nuuskuttaa melkoisella äänellä ja poukkoilee sohvalta nojatuolille. Tekee tosissaan työtä.
Yleensä se on Vili, joka pallon löytää.
Voisihan noille opettaa jotain hyödyllistäkin?

maanantai 14. helmikuuta 2011

Pakkasta kuin Siperiasssa

Aamulenkillä tuntui melko kylmältä, Nelli nosteli tassujaan vuoron perään, yritti välillä kävellä etujaloillaan.
Töihin ajaessani huomasin, että mittari näytti -26 astetta. Kyllä Nelli tietää!
Tämän illan lenkit onkin jääneet melko lyhyeksi, muutama pikainen pyrähdys ja sen kyllä huomaa.
Molemmat Riesat ovat selvästi hermostuneita. Outoa ärinää ja kommenttia koko ajan.

Millähän konstilla Riesoilla saisi pysymään tossut jalassa?
Kokeilin kerran tehdä Nellille tossut. Pohjan tein näppylähanskasta, jotta olisi pitävä ja mielestäni laitoin riittävän vahvat tarranauhat varsiin. Eivät pysyneet vauhdissa mukana, oikeastaan eivät edes hitaammassa aloituksessa. Pihaan jäi outoja pyöreitä jälkiä. Perhe nauroi ja naapurit ihmettelivät outoja jälkiä lumessa - Alien?

Mieheni oli lukenut lehdestä, että teoriassa koiralla ei ole mitään rajoittavaa tekijää puheen oppimiseen. Jos joku Riesa joskus oppii puhumaan, se on meidän Vili. Pojalla on uskomattoman laaja ääniala. Kun Vili haluaa ruokaa, se saa ihmeellisiä ääniä aikaiseksi. Toisaalta Vili on oppinut naksuttamaan ruokakuppinsa pohjaa, kun nälkä yllättää. Se on kuin kutsuisi tarjoilijaa - yksi iso!

Oma olo on kuin humalaisella - ensimmäiset monitehot päässä.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Eteenpäin sanoi russeli lumessa

Meillä asuu kaksi Riesaa, siis Russelia. Elämämme pyörii näiden kahden riiviön, Nellin ja Vilin ympärillä.
Nelli, viralliselta nimeltään Tsarodej Jack Nellie, täyttää pian viisi vuotta. Vili, Jackxellent Emiliothegigolo, on kaksi ja puoli vuotias.

Näiden perheenjäsenten kanssa sattuu ja tapahtuu. Elämä on täysin erilaista Riesojen kanssa, kahta samanlaista päivää ei ole. Eikä kahta samanlaista Riesaa.

Nelli on meidän perheen rinsessa. Laumamme kiistaton johtaja. Naiselliseen tapaan hieman pyöreä, karvaltaan karkea ja kuten Akusti 5v sanoi: " Tollanen hieman takkunen tai pörrönen".
Melkoinen sohvaperuna, joka rakastaa ruokaa, nukkumista ja lämpöä, myös saunomista.
Tarpeen tullen Nellistä löytyy räjähtävää energiaa ja melkoisen voimakas metsästysvietti. Muutama saalis on lopettanut maallisen vaelluksensa Nellin toimesta.

Vili on omalaatuinen nuorimies. Lihaksikas, sporttinen ja vielä vähän epävarma omasta paikastaan ja asemastaan. Karvaltaan sileä ja väritykseltään melkein valkoinen.
Ihailee  ja palvoo Nelliä täydestä sydämestään.
Viliä ei pakkanen haittaa, lumihanki pöllyää nuoren sankarin alla ja elämän riemusta tehdään välillä kuperkeikkoja. Tänään metsälenkin päätteeksi hyppäsi selälleen ja laski mäkeä alas innoissaan.

Meillä on mökki maalla, noin vartin ajomatkan päästä kotoa, mutta keskellä ei mitään. Siellä saa Riesat juosta vapaana ja toteuttaa itseään. Kaivaa ja kuoputtaa, pulahtaa mutaojaan ja nauttia elämästä.

Tänä viikonloppuna päätimme kokeilla lumikenkiä. Lunta on ennätyksellisen paljon, paikoin jopa 70 senttiä.
Riesojen eteneminen on melko työlästä, jossain paikoissa miltei mahdotonta. Vili on hyvä uimaan lumessa ja sukeltamaan hangen alla. Nelli kulkee fiksumpana hieman taaempana, jo valmiiksi poljetussa jäljessä.

Lenkillä näkyi pääosin koskematonta hankea. Muutamat rusakon jäljet näkyi hangella, samoin ketun jäljet.
Yksi peura näkyi metsän laidassa ja Vili kulkikin innoissaan jälkeä pitkin.
Luonnossa oli hiljaista ja rauhallista. Yksinäinen korppi raakkui lentäessään sinisellä taivaalla. Ilmassa on kuitenkin  jo lupaus keväästä.


Meistä tuli lumikenkäfaneja jo ensimmäisellä kerralla! Mahtava fiilis!


                                          Nelli etenee hitaasti, mutta varmasti





   Vilillä on vielä vauhtia, vaikka takana onkin jo melkoinen lenkki!

                                    
                                                         Kuka tai mikä jätti jäljen?