Aamulenkillä tuntui melko kylmältä, Nelli nosteli tassujaan vuoron perään, yritti välillä kävellä etujaloillaan.
Töihin ajaessani huomasin, että mittari näytti -26 astetta. Kyllä Nelli tietää!
Tämän illan lenkit onkin jääneet melko lyhyeksi, muutama pikainen pyrähdys ja sen kyllä huomaa.
Molemmat Riesat ovat selvästi hermostuneita. Outoa ärinää ja kommenttia koko ajan.
Millähän konstilla Riesoilla saisi pysymään tossut jalassa?
Kokeilin kerran tehdä Nellille tossut. Pohjan tein näppylähanskasta, jotta olisi pitävä ja mielestäni laitoin riittävän vahvat tarranauhat varsiin. Eivät pysyneet vauhdissa mukana, oikeastaan eivät edes hitaammassa aloituksessa. Pihaan jäi outoja pyöreitä jälkiä. Perhe nauroi ja naapurit ihmettelivät outoja jälkiä lumessa - Alien?
Mieheni oli lukenut lehdestä, että teoriassa koiralla ei ole mitään rajoittavaa tekijää puheen oppimiseen. Jos joku Riesa joskus oppii puhumaan, se on meidän Vili. Pojalla on uskomattoman laaja ääniala. Kun Vili haluaa ruokaa, se saa ihmeellisiä ääniä aikaiseksi. Toisaalta Vili on oppinut naksuttamaan ruokakuppinsa pohjaa, kun nälkä yllättää. Se on kuin kutsuisi tarjoilijaa - yksi iso!
Oma olo on kuin humalaisella - ensimmäiset monitehot päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti