tiistai 25. joulukuuta 2012

Hyvää Joulua 2012



Vaikka talvi yllättikin askartelijan, saatiin kodalle sentään Joulukranssi aikaiseksi. Samalla reissulla vietiin jouluruokaa metsän eläimille. Lunta on jo niin paljon, että pienillä metsäkauriilla on tekemistä lumen keskellä.
Jälkiä on maastossa paljon, varsinaisia polkujakin on syntynyt.
Hieman on haastetta myös Riesoilla, sen verran vaikeaa on tuo eteneminen hangessa.


Melko haastavaa tuo valkoisen koiran kuvaaminen valkoisesta hangesta.

Tässä osoitteessa ei taida olla ketään kotona. Ovat lähteneet etelään.

Nelli on niin fiksu tyttä, että osaa välillä lämmitellä tulen loimussa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Joulun odotusta!

Ompas tullut todella pitkä päivitysväli. Kysymys on vaan pelkästä saamattomuudesta tai laiskuudesta, ei siitä, etteikö Riesoille olisi tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita.

Vili täytti neljä vuotta ja luopui palleistaan. Tai eihän asiasta mitään Vililtä kysytty. Toimenpide sujui hyvin ja samoin toipuminen. Lisähyödyksi myös Vilin käytös on muuttunut tasaisemmaksi, enkä nyt tarkoita tasaisen kiukkuista olemusta.

Mailla vietetään aikaa niin paljon kuin vain ehditään. Kota on jo aika hyvässä mallissa, sisustusta vielä vähän viimeistellään.
Ensimmäisiä yövieraitakin on kuulemma tammikuussa luvassa... Siitä sitten myöhemmin lisää.



Isäntä sai kaksi paria suksia synttärilahjaksi. Sellaisia perinteisiä armeijan suksia, joilla voi mennä umpihangessa metsän rauhassa ilman sen suurempia voiteluita.




Tosin hieman lisää voitelua haettiin perinteisestä kynttilästä...



Vieraille on hommattu uusi nuolukivi ja hyvin tuo näyttää tekevän kauppaa. Kauriita ja valkohäntäkauriita on paikalla näkynyt sekä yksi hirvi.
Vili ja Nelli pääsivät kokeilemaan myös kauriin ajoa, mutta kauris vei nopeudellaan voiton ja hävisi iltahämärään. On se jännää, miten Riesojen olemus muuttuu kun iltahämärä saapuu maille. Nellinkin koko olemus terävöityy, ryhti paranee ja koko Riesa muuttuu lällykästä suureksi metsästäjäksi.
Kodan alle on näyttänyt löytävän tiensä myös näätä, tai niin jäljistä pääteltiin.




Vili on taas kasvattanut hienon talviturkin, tiheän ja lämpöisen. Meidän Riesoilla kun vaatteita käytetään erittäin harvoin.



Nellin pitää ihan varmuuden vuoksi tiedottaa, että paikalla ollaan! Ja muistuttaa kuka on Kukkulan Kuningatar!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Nelli 6 vuotta

Tänään meidän Nelli, Tsarodej Jack Nellie, täyttää kuusi vuotta. Eskarilainen.
Nellin koirakoulu on jäänyt hieman kesken, pitäisi aktivoitua ja antaa Rinsessalle enemmän aivotyötä.

Jos Nelli saa valita, viettää hän päivänsä syömälla ja rötväämällä. Hihnalenkit ei Nelliä kiinnosta, ellei suuntana ole keskusta ja mamman lihapullat. Vapaana ollessaan Nelli nauttii rauhallisesta nuuskuttamissta ja tutkimisesta. Kaikki seinustat ja alustat tutkitaan tarkkaan, mitä ahtaampi kolo sen parempi.
Nellin vyötärönympäryys on sen verran kasvanut, että neiti saa liittyä painoaan tarkkailevien ryhmään. Mitä se nyt sitten Riesojen kohadalla tarkoittaakaan. Hiilihydraatit Nelli on omatoimisesti hankkinut kauriiden ruokintapaikalta.Paljon vaaleaa leipää ja vähän porkkanaa sekaan.


 Nelli nautiskelee kevätauringosta silmät sirrillään.


Kevät tekee taas tuloaan ja me jännitämme taas saapuvatko kurjet takaisin pesimäpaikalleen. Muutama kurjen huuto on jo kuulunut, liekö muuttomatkalla pysähtyneitä yksilöitä vai meidän omia kavereita.
 Kodalla on käynyt talven aikana paljon metsän eläimiä. Melkoisia polkuja ovat tehneet ympäristöön ja muutaman kerran on saatu näköhavaintoja asukeista.



Kaurispukki kasvattelee sarviaan ja aloittaa reviirinsä vahtimisen. Haukuntaa on jo kuulunut metsiköstä.



Harvinaista, että kaverukset on saatu hetkeksi istahtamaan näinkin rauhallisesti. Mitähän kuvan ulkopuolella oikein tapahtuu?

maanantai 13. helmikuuta 2012

Kevättä kohti

Tulihan ne pakkaset sitten viimeinkin ja sitä lunta. Onneksi taas hieman helpottaa ja ulkoilusta voi nauttia. Odottelemme vielä sitä kuuluisaa Naantalin Aurinkoa piristämään talvipäiväämme. Riesojen elämä talven keskellä on ollut tasaisen rauhallista.Viikonloppuisin olemme käyneet mailla vähän päästelemässä höyryjä ja ihmettelemässä kaikkia niitä jäkiä, joita risteilee Kodan maastossa. Ruokintapaikalla on käynyt melkoinen kuhina.
Polkuja risteilee ympäristössä ja kamerakin on tavoittanut muutaman kävijän.



Kohta taas joutuvat Riesat tyytymään hihnalenkkeihin ja vankilaansa. Luonnossa kuuluu jo lintujen ääniä ja metsän värimaailma on jollain lailla erilainen. Valoa on jo enemmän.


Toivottavasti tämä yksinäinen kulkija löytää itselleen kumppanin!
Kauraa on kulunut melkoisesti ja nuolukivikin pian kaluttu loppuun.



Näillä kavereilla on juhlat venähtäneet vähän pitkäksi vai lienevätkö varhaisella aamiaisella?

Riesat ovat nopeasti oppivaa sorttia. Ainakin, jos kysymys on ruuasta. Kodalta ei voi poistua, jos ei ole saanut maistaa makkaraa, lettuja tai muuta herkkua.
Onnistuneen metsäretken tärkein perusta on kunnon eväät.