Joulun odotusta!
Ompas tullut todella pitkä päivitysväli. Kysymys on vaan pelkästä saamattomuudesta tai laiskuudesta, ei siitä, etteikö Riesoille olisi tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita.
Vili täytti neljä vuotta ja luopui palleistaan. Tai eihän asiasta mitään Vililtä kysytty. Toimenpide sujui hyvin ja samoin toipuminen. Lisähyödyksi myös Vilin käytös on muuttunut tasaisemmaksi, enkä nyt tarkoita tasaisen kiukkuista olemusta.
Mailla vietetään aikaa niin paljon kuin vain ehditään. Kota on jo aika hyvässä mallissa, sisustusta vielä vähän viimeistellään.
Ensimmäisiä yövieraitakin on kuulemma tammikuussa luvassa... Siitä sitten myöhemmin lisää.
Isäntä sai kaksi paria suksia synttärilahjaksi. Sellaisia perinteisiä armeijan suksia, joilla voi mennä umpihangessa metsän rauhassa ilman sen suurempia voiteluita.
Tosin hieman lisää voitelua haettiin perinteisestä kynttilästä...
Vieraille on hommattu uusi nuolukivi ja hyvin tuo näyttää tekevän kauppaa. Kauriita ja valkohäntäkauriita on paikalla näkynyt sekä yksi hirvi.
Vili ja Nelli pääsivät kokeilemaan myös kauriin ajoa, mutta kauris vei nopeudellaan voiton ja hävisi iltahämärään. On se jännää, miten Riesojen olemus muuttuu kun iltahämärä saapuu maille. Nellinkin koko olemus terävöityy, ryhti paranee ja koko Riesa muuttuu lällykästä suureksi metsästäjäksi.
Kodan alle on näyttänyt löytävän tiensä myös näätä, tai niin jäljistä pääteltiin.
Vili on taas kasvattanut hienon talviturkin, tiheän ja lämpöisen. Meidän Riesoilla kun vaatteita käytetään erittäin harvoin.
Nellin pitää ihan varmuuden vuoksi tiedottaa, että paikalla ollaan! Ja muistuttaa kuka on Kukkulan Kuningatar!
