sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Eteenpäin sanoi russeli lumessa

Meillä asuu kaksi Riesaa, siis Russelia. Elämämme pyörii näiden kahden riiviön, Nellin ja Vilin ympärillä.
Nelli, viralliselta nimeltään Tsarodej Jack Nellie, täyttää pian viisi vuotta. Vili, Jackxellent Emiliothegigolo, on kaksi ja puoli vuotias.

Näiden perheenjäsenten kanssa sattuu ja tapahtuu. Elämä on täysin erilaista Riesojen kanssa, kahta samanlaista päivää ei ole. Eikä kahta samanlaista Riesaa.

Nelli on meidän perheen rinsessa. Laumamme kiistaton johtaja. Naiselliseen tapaan hieman pyöreä, karvaltaan karkea ja kuten Akusti 5v sanoi: " Tollanen hieman takkunen tai pörrönen".
Melkoinen sohvaperuna, joka rakastaa ruokaa, nukkumista ja lämpöä, myös saunomista.
Tarpeen tullen Nellistä löytyy räjähtävää energiaa ja melkoisen voimakas metsästysvietti. Muutama saalis on lopettanut maallisen vaelluksensa Nellin toimesta.

Vili on omalaatuinen nuorimies. Lihaksikas, sporttinen ja vielä vähän epävarma omasta paikastaan ja asemastaan. Karvaltaan sileä ja väritykseltään melkein valkoinen.
Ihailee  ja palvoo Nelliä täydestä sydämestään.
Viliä ei pakkanen haittaa, lumihanki pöllyää nuoren sankarin alla ja elämän riemusta tehdään välillä kuperkeikkoja. Tänään metsälenkin päätteeksi hyppäsi selälleen ja laski mäkeä alas innoissaan.

Meillä on mökki maalla, noin vartin ajomatkan päästä kotoa, mutta keskellä ei mitään. Siellä saa Riesat juosta vapaana ja toteuttaa itseään. Kaivaa ja kuoputtaa, pulahtaa mutaojaan ja nauttia elämästä.

Tänä viikonloppuna päätimme kokeilla lumikenkiä. Lunta on ennätyksellisen paljon, paikoin jopa 70 senttiä.
Riesojen eteneminen on melko työlästä, jossain paikoissa miltei mahdotonta. Vili on hyvä uimaan lumessa ja sukeltamaan hangen alla. Nelli kulkee fiksumpana hieman taaempana, jo valmiiksi poljetussa jäljessä.

Lenkillä näkyi pääosin koskematonta hankea. Muutamat rusakon jäljet näkyi hangella, samoin ketun jäljet.
Yksi peura näkyi metsän laidassa ja Vili kulkikin innoissaan jälkeä pitkin.
Luonnossa oli hiljaista ja rauhallista. Yksinäinen korppi raakkui lentäessään sinisellä taivaalla. Ilmassa on kuitenkin  jo lupaus keväästä.


Meistä tuli lumikenkäfaneja jo ensimmäisellä kerralla! Mahtava fiilis!


                                          Nelli etenee hitaasti, mutta varmasti





   Vilillä on vielä vauhtia, vaikka takana onkin jo melkoinen lenkki!

                                    
                                                         Kuka tai mikä jätti jäljen?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti