Esimerkiksi sanonta " hihnat ristissä". Olin kuullut käytettävän tätä sanontaa useita kertoja ja olen sitä itsekin käyttänyt. Nyt kun meillä on kaksi Riesaa on tämä sanonta tullut monta kertaa konkreettisesti esille lenkillä.
Yleensä silloin, kun toinen koirista on kyyköttänyt tarpeilleen ja olen kohmeisin sormin kumartunut poimimaan tuotosta talteen. Hihnat on yleensä yhdessä kädessä ja juuri sillä hetkellä näköpiiriin ilmestyy jotain todella mielenkiintoista. Riesat säntäilevät ristiin rastiin ja lopputuloksena hihnat on ristissä tai oikeastaan mytyssä.
Ennen Viliä, kun meillä oli vain narttukoira Nelli ihmettelin kaverini uroskoiran tapaa seilata hihnassa kävelytien laidalta toiselle. Nelli kun kävelee kuin juna kiskoilla.
No, Vilin myötä olen oppinut ymmärtämään tätäkin tapaa.
Koulutustakin olen yrittänyt, enemmän ja vähemmän onnistuneesti.
Toinen sanonta " hiertää kun kivi kengässä" on myös tullut tutuksi. Samoin " kuin piikki lihassa". Millä ihmeen keinolla onnistun lenkillä saamaan sen isohkon kivenmurikan kenkäni sisään. Jos yrittäisin, en onnistuisi. Tämä onnistuu myös sandaaleissa, erityisesti crocseilla kävellessä.
Metsälenkillä taas kuusenneulaset onnistuvat tunkeutumaan isovarpaaseen aiheuttaen melkoisen kivistyksen ja epämukavan olon.
Tänään pakkanen on laskenut tuonne nollan pintaa, aamulla mittarissa näkyi olevan -1 astetta. Tilalle oli tullut kammottava tuuli. " Tuulee luihin ja ytimiin" selviää jo aamulenkillä.
Tämä talvi on ollut ulkoilun kannalta erinomainen. Täällä Naantalissa on huonoja kelejä ollut yhden käden sormissa laskettava määrä. Kylmää on ollut, mutta siitä on selvinnyt sopivalla vaatetuksella.
Meidän Riesoilla ei käytetä takkeja kuin erittäin harvoin. Molemmat ovat karaistuneet tänä talvena.
Nellille -12 astetta on ollut se raja, jolloin tassut palelevat niin paljon, että Nelli ei enää suostu kävelemään.
Nyt pärjätään jo - 20 keleillä, karaistumista on siis tapahtunut.
Mutta pärjääminen edellyttääkin nopeaa etenemistä ja sehän meidän Riesoilta onnistuu.
Vili on turkiltaan sileä ( tai lievästi karhea, katsojan mukaan) ja on onnistunut kasvattamaan tänä talvena tuuhean turkin, joka pörhöttyy pakkasessa.
Onhan noilla vaatteitakin, mutta eivät niissä viihdy. Nelli juoksee karkuun jo takin nähdessään ja Vili kieriskelee selällään, joten etenemisestä ei tule yhtään mitään.
Lienevätkö väärää merkkiä tai väriä?
Ei, ei me olla Itellan työntekijöitä
Lunta on riittävästi, voisin sanoa, että liikaa. Murehdittaa ne pienet metsäkauriit, jotka taistelevat hengestään lumen keskellä. Ensi kesänä on ehdottomasti saatava se ruokintakatos aikaiseksi ja hankittava riittävästi tarjottavaa metsän asukeille.Sitä varten pitää siis rakentaa jonkinlainen vaja.
Pikkulinnuille olen tarjoillut ennätysmäärän talipalloja tänä talvena. Kuivat leivät olemme kiikuttaneet maille, ne ovat hävinneet parempiin suihin. " Nopeat syö hitaat".
Vili on opettanut ymmärtämään sanonnan: " juosten kustu". Vili on siinä erittäin hyvä :)
Minä leivon peltileipää, edellispäivänä tein sämpylöitä. Mutta miten ihmeessä onnistun valitsemaan kaikista ohjeista juuri ne, joista puuttuu jotain olennaista, Sämpylöistä jauhon määrä, peltileivästä kypsennysaika.
Se nyt lienee selvää, että minä en ole mikään leipuri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti