Syksyn tuulia

Riesojen lenkittäminen kuumana kesäpäivänä on melko toivotonta. Kaupunkikodissa voimme suunnitella reitin niin, että Riesat pääsevät pulahtamaan matkalla mereen. Täällä maalla olemme lenkkeileet pääasiassa aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Nelli-Riesa ei hihnalenkeistä paljoakaan piittaa. Nyt aamut ovat valjenneet viileinä ja yöllisen kasteen raikastamina. Nellikin liikkuu innokkaammin ja pienet kirsut tekevät valtavasti työtä.

Riesat ovat viettäneet päivittäin aikaa vankilassaan ja seuranneet ohikulkijoita. Eilen palasin sieniretkeltä ja näin ainoastaan Vilin vankilan pihassa. Ihmettelin mihin Nelli-Riesa on joutunut, mutta asia selvisi pian. Vankilapaon sijaan Nelli-Riesa nautti kauneusunistaan vankilan sisätiloissa. Pääsin jopa yllättämään neidin. Joko Vili oli komennettu vartiointitehtäviin pihalle tai Nelli-Riesa ei yksinkertaisesti päästänyt Viliä samalle patjalle lepäämään.

Sienimetsässä on tullut käytyä useampaankin otteeseen ja saaliit ovat olleet ihan mukavia. Osa on löytänyt tiensä pakastimeemme, osa myyty torilla ja osa kaupattu väkipakolla kavereille.

Pääasia on, että kaikki kerätään, mikä ehditään.
Kanttarelleistä en tiedä, mutta ainakin suppilovahverot maistuivat myös sorkkaeläimille. Supikoirasta en tiedä, vaikka kaikkiruokainen taitaa ollakin.

Näytti tälle supikoiralle omenatkin maistuvan.

Ne kuuluisat elokuun lämpöiset kesäyöt antavat vielä odottaa. Kurjet huutavat hämärtyvässä illassa, taitavat jo suunnitella lähtöään lämpimämpiin maisemiin. Saamme taas jännittää kuinka moni palaa keväällä takaisin.
Muutama verijälki pitäisi ehtiä ajamaan ennen jahtikauden alkua. Toivottavasti Riesat muistavat mistä on kysymys ja ainahan saan pakastimeen lisätilaa kun käytän muutaman pullollisen verta jäljentekoon ja laitan kaadoksi peuransorkan tai kaksi. Lisätilaa - vaikka sienille.