Meidän Nelli on varsinainen korttelipoliisi. Liekö sillä jotain merkitystä, että Nelli vietti parhaan sosialistumiskautensa tallilla hevosten joukossa ja sai sieltä vaikutteita itselleen. Nelli käveli hihnassa ja hevonen käveli vieressä. Nelli katseli hevosta ihmeissään ja luuli kasvavansa vähintään yhtä suureksi ja vahvaksi.Siinä se parikiloinen pikkuriesa käveli rinta rottingilla monisatakiloisen hevosen vierellä.
Hevosethan huomioivat ympäristöään tarkasti ja reagoivat uusiin tilanteisiin ihmisten mielestä liiankin voimakkaasti.Uusi postilaatikko, ojanpohjalle lennähtänyt muovikassi tai punainen ämpäri väärässä paikassa saa hevosen mielessä uskomattomat mittasuhteet ja valitettavasti joskus reaktio on sen mukainen. Hevonenhan on pakeneva saaliseläin.
Mutta meidän Nelli-Riesa ei ole. Naapuri oli levittänyt autotallinsa eteen pressun. Pressu lepäsi maassa paikallaan, ei kahissut eikä liikkunut. Se vain oli. Nellin mielestä väärässä paikassa. Armoton haukkuminen ja" komentaminen" pressulle alkoi.
Rekkakuskilla on tapana pysäköidä rekkansa bussipysäkille meidän talon lähettyville. Eihän se ole sallittua ja korttelipoliisimme tietää sen. Taas saa naapurit kuulla, miten Nelli komentaa väärään paikkaan pysäköityä rekkaa.
Nelli myös vahtii meidän laumaa enemmän kuin Vili. Lenkillä Nelli seuraa, ettei kukaan jää jälkeen tai häviä matkalla. Kesämökillämme, jossa asustaa parhaimmillaan kolme perhettä ja satunnaiset vieraat päälle, on Nellillä melkoisesti vahdittavaa. Lauma kun on melkoisen kuriton ja aina joku poistuu autolla Nellin ulottumattomiin.
Vilin kontaktiharjoitukset vinkuvan kuminorsun kanssa jatkuvat.
Vili on jo oivaltanut, mistä tässä on kyse. Kun koirakko lähestyy meitä lenkillä, Vili vilkaisee minua kohti kuin varmistaen, että tulihan se norsu varmasti mukaan.
Tänään teimme pitkän, miltei kaksituntisen lenkin Naantalin keskustaan. Kaupungilla, vaikka täällä Naantalissa onkin melko rauhallista näin talvella, Vili paineistuu. Kulkee hieman kyyryssä ja pälyillen. Tänään huomasin miten voimakkaasti Vili lukee hihnaa ja siis minua. Yritinkin keskittyä pitämään hihnan mahdollisimman löysänä, vaikka jouduinkin hihnaa lyhentämään ahtaimmissa paikoissa. Eli taas se tuli todistettua, että jos koira häiriköi, löytyy se vika sieltä hihnan toisesta päästä. Sieltä, josta minä pidän kiinni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti