Eli tarkoitus pysyy samana, onnistuneesta kontaktista ohituksessa, Vili saa palkaksi vinkuvan kuminorsun.
Ei muuta kun ulos harjoittelemaan ja toivomaan, että muita koiria omistajineen on liikkeellä.
Ensimmäinen koirakko tulee vastaan ja jo hyvissä ajoin puristan hieman taskuani ja saan Vilin huomion kiinnittymään itseeni. ( Pöh, enhän minä Viliä kiinnosta, vaan se vinkaisu taskusta).
Vili seuraa katsellaan minua ja juuri ohituksen jälkeen heitän kuminorsun Vilille.
Poika jatkaa matkaa innokkaana kuminorsu suussa.
Nostaa välillä miehekkäästi jalkaa ja lopulta kyykistyy kakkoselle "tutti" suussa.
Hieman tuo katu-uskottavuus taitaa kärsiä.
Palaamme kotiin ja norsu otetaan pois. Tässä voimme siis uudelleen harjoitella irti käskyä.
Seuraavalla lenkillä Vili seuraa vasemman jalan vieressä ja pitää tarkkaa kontaktia taskussani olevaan kuminorsuun. Poika ei voi olla varma, missä se norsu luuraa. Vasemmassa vai oikeassa taskussa.
Tapittaa minua ja hakee katsekontaktia kuin kysyen:" onko tämä nyt sitä mitä haluat, että saan palkaksi norsun?"
Matka jatkuu, mutta jotain puuttuu.
Ne merkkailut ja kakkonen, jonka takia lenkille on lähdetty.
Yritän olla hermostumatta ja jatkaa matkaa normaalisti. Oikein mukavaa taluttaa riesaa, joka ei vedä eikä sinkoile puolelta toiselle. Toisaalta jotain tuotoksiakin olisi hyvä saada aikaiseksi.
Onneksi vastaan tulee taas koirakko ja onistuneen ohituksen jälken palkitsen pojan kuminorsulla. Kuinkahan kauan se pilli mahtaa kestää näitä reissuja? Toimiiko norsun lumo myös ilman pilliä? Se selvinnee seuraavien päivien aikana.
Viltsu on ihku :)
VastaaPoista