Kotimme vieressä on kenttä, josta Uutena Vuotena oli ammuttu iso määrä raketteja ja muita ilotulitteita. Raadot paljastuvat samasta kasasta koiranjätösten kanssa, eikä näky ole mitenkään miellyttävä.
Uutena Vuotenahan me olimme evakossa maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa.
Kävimme tänään mailla katsomassa miten kevät ja meidän kota-projektimme edistyy. Molemmat olivat menneet ihan mukavaa vauhtia eteenpäin.
Metsässä on melko haasteellista liikkua, varsinkin traktorin jälkien tekemässä "tiessä". Riesoja tämä ei tietenkään haittaa.
Tänään saimme näköhavainnon kurkipariskunnasta, joka muutti takaisin pari viikkoa sitten .Joka vuosi sitä jännittää palaako kurjet takaisin ja saavatko ne perheenlisäystä. Kevään ensimmäinen leskenlehti ja nokkosperhonen on jo bongattu. Niitä kevään ja kesän ikävimpiä tuttavuuksia - kyitä, emme ole vielä tavanneet. Toivottavasti tulvavesi pakottaa kyyt ulos luolistaan kurkien ruuaksi.
Metsässä näimme myös peuran, joka päästi meidät yllättävän lähelle ja poistui paikalta arvokkaasti. Riesat eivät tätä kohtaamista ede huomenneet, varsinaisia metsästyskoiria. Vili jäljesti jälkeä erittäin voimakkaasti, mutta onneksemme jälkien aiheuttaja oli poistunut paikalta. Vielä jäi selvittämättä kummalle pihassa ollut jätöskasa kuuluu, peuralle vai kauriille?
Pellolla riesat saivat toteuttaa kaivamisen riemua. Ja kyllä ne kaivoivatkin.
Muumijuna?
Seurasimme riesojen työskentelyä ja kaivamisen riemua.Tuli ihan lapsuus mieleen ja keväisten purojen ilot.
Näin hienon värityksen Vili sai aikaiseksi. Onneksi riesat saa suoraan saunaan takaovesta :)
Ja tästä kasasta pitäisi rakentua kota ja laavu. Siitä joskus myöhemmin lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti