Meidän Nelli-Riesalle nämä jäähykiekon MM-kisat ovat erityisen raskas juttu. Koko perhe sekoaa: huutaa, metelöi, heiluttaa käsiään ja käyttäytyy riesojen mielestä lähinnä epäjohdonmukaisesti.
Nelli perheen rauhanrakentajana yrittää saada jonkinmoista järjestystä laumaan aikaiseksi.
Me jäähykiekkoilijat yritämme ilmaista itseämme mahdollisimman neutraalisti, kommentoimalla tyyliin: " oi kuinka hieno torjunta taas olikaan" ääni kimeänä tai kommentoimalla " ota nyt se saakelin äijä kiinni" ja taas se äänilaji oli jotai muuta, kuin perinteisessä jääkiekkokatsomossa on totuttu kuulemaan.
Olemme myös yrittäneet haukotella pitkin peliä. Maali on kuitenkin se, joka saa Riesan elämän pois tolaltaan. Ihan sama kumpaan päähän Saksa sen maalin tekee...
Huomenna taas maaseudun rauhaan metsästämään myyriä ja pelkäämään niitä ikäviä kumppaneita - kyykäärmeitä. Niitä ei nyt kaivattaisi meidän elämää sekoittamaan. Molemmat Riesat saivat punkkilääkkeen niskaansa, toivotaan sen tehoavan.
Ja kisat on vasta alkupuolella...
Poistun paikalta Suomen lippua heilutellen ja Riesojen kotikatsomo kumartaa ja kiittää!
perjantai 6. toukokuuta 2011
perjantai 15. huhtikuuta 2011
Kevään kohinaa
Kevät tulee ja päivät pitenee, lumi vähenee ja lumen alta paljastuvat kaikki mukavat yllätykset.
Kotimme vieressä on kenttä, josta Uutena Vuotena oli ammuttu iso määrä raketteja ja muita ilotulitteita. Raadot paljastuvat samasta kasasta koiranjätösten kanssa, eikä näky ole mitenkään miellyttävä.
Uutena Vuotenahan me olimme evakossa maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa.
Kävimme tänään mailla katsomassa miten kevät ja meidän kota-projektimme edistyy. Molemmat olivat menneet ihan mukavaa vauhtia eteenpäin.
Metsässä on melko haasteellista liikkua, varsinkin traktorin jälkien tekemässä "tiessä". Riesoja tämä ei tietenkään haittaa.
Tehtävä: Etsi kuvasta Riesa
Tänään saimme näköhavainnon kurkipariskunnasta, joka muutti takaisin pari viikkoa sitten .Joka vuosi sitä jännittää palaako kurjet takaisin ja saavatko ne perheenlisäystä. Kevään ensimmäinen leskenlehti ja nokkosperhonen on jo bongattu. Niitä kevään ja kesän ikävimpiä tuttavuuksia - kyitä, emme ole vielä tavanneet. Toivottavasti tulvavesi pakottaa kyyt ulos luolistaan kurkien ruuaksi.
Metsässä näimme myös peuran, joka päästi meidät yllättävän lähelle ja poistui paikalta arvokkaasti. Riesat eivät tätä kohtaamista ede huomenneet, varsinaisia metsästyskoiria. Vili jäljesti jälkeä erittäin voimakkaasti, mutta onneksemme jälkien aiheuttaja oli poistunut paikalta. Vielä jäi selvittämättä kummalle pihassa ollut jätöskasa kuuluu, peuralle vai kauriille?
Pellolla riesat saivat toteuttaa kaivamisen riemua. Ja kyllä ne kaivoivatkin.
Muumijuna?
Seurasimme riesojen työskentelyä ja kaivamisen riemua.Tuli ihan lapsuus mieleen ja keväisten purojen ilot.
Näin hienon värityksen Vili sai aikaiseksi. Onneksi riesat saa suoraan saunaan takaovesta :)
Ja tästä kasasta pitäisi rakentua kota ja laavu. Siitä joskus myöhemmin lisää.
Kotimme vieressä on kenttä, josta Uutena Vuotena oli ammuttu iso määrä raketteja ja muita ilotulitteita. Raadot paljastuvat samasta kasasta koiranjätösten kanssa, eikä näky ole mitenkään miellyttävä.
Uutena Vuotenahan me olimme evakossa maaseudun rauhassa ja hiljaisuudessa.
Kävimme tänään mailla katsomassa miten kevät ja meidän kota-projektimme edistyy. Molemmat olivat menneet ihan mukavaa vauhtia eteenpäin.
Metsässä on melko haasteellista liikkua, varsinkin traktorin jälkien tekemässä "tiessä". Riesoja tämä ei tietenkään haittaa.
Tänään saimme näköhavainnon kurkipariskunnasta, joka muutti takaisin pari viikkoa sitten .Joka vuosi sitä jännittää palaako kurjet takaisin ja saavatko ne perheenlisäystä. Kevään ensimmäinen leskenlehti ja nokkosperhonen on jo bongattu. Niitä kevään ja kesän ikävimpiä tuttavuuksia - kyitä, emme ole vielä tavanneet. Toivottavasti tulvavesi pakottaa kyyt ulos luolistaan kurkien ruuaksi.
Metsässä näimme myös peuran, joka päästi meidät yllättävän lähelle ja poistui paikalta arvokkaasti. Riesat eivät tätä kohtaamista ede huomenneet, varsinaisia metsästyskoiria. Vili jäljesti jälkeä erittäin voimakkaasti, mutta onneksemme jälkien aiheuttaja oli poistunut paikalta. Vielä jäi selvittämättä kummalle pihassa ollut jätöskasa kuuluu, peuralle vai kauriille?
Pellolla riesat saivat toteuttaa kaivamisen riemua. Ja kyllä ne kaivoivatkin.
Muumijuna?
Seurasimme riesojen työskentelyä ja kaivamisen riemua.Tuli ihan lapsuus mieleen ja keväisten purojen ilot.
Näin hienon värityksen Vili sai aikaiseksi. Onneksi riesat saa suoraan saunaan takaovesta :)
Ja tästä kasasta pitäisi rakentua kota ja laavu. Siitä joskus myöhemmin lisää.
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
Nelli 5 vuotta!
Meidän rinsessa Nelli täyttää tänään 5 vuotta! Miten aika onkin mennyt niin nopeasti!
Pitääkin kaivaa muutama kuva esiin ja herkistyä muistoille:
Näin hellyttävän pieni pallero meille muutti kesällä 2006!
Lelutkin olivat suurempia kuin Nelli itse
Toisena kesänä, Nellin täytettyä kaksi vuotta, loukkasi Nelli vasemman polvensa metsästysonnettomuudessa.
Saaliina oli tosin kärpänen ja sekin taisi päästä karkuun. Polvi kuitenkin iskeytyi puiseen käsinojaan ja trauman seurauksena polvi luksoitui ja piti operoida. Leikkaus sujui hyvin ja kesälomamme sujui toipuessa ja kävelyä harjoitellessa ensin omalla pihalla ja sen jälkeen läheisellä kävelytiellä.
Nelli pääsi todella lujaa kolmella jalalla, mutta tarkoituksena oli kuitenkin vahvistaa rauhallisella kävelyllä leikattua jalkaa.
Jalkaa operoitiin vielä uudelleen ja nyt polvi ei enää vaivaa Nelliä, kiitos leikanneen lääkärin ja ammattitaitoisen henkilökunnan.
Nellin elämä mullistui melkoisesti, kun kotiimme kannettiin uusi tulokas " pikkuveli Vili" syksyllä 2008
Nellin vastuullinen tehtävä Vilin opettaja oli alkanut. Nelli on edelleen laumamme pomo. Viliä tosin pitää muistuttaa asiasta aina tasaisin väliajoin.
Koska Nelli ei saanut lahjaksi kukkasia, tyytyi hän haistelemaan talven kuivaamia kaisloja juhlapäivänään!
Onnea meidän Rinsessalle!
Pitääkin kaivaa muutama kuva esiin ja herkistyä muistoille:
Näin hellyttävän pieni pallero meille muutti kesällä 2006!
Lelutkin olivat suurempia kuin Nelli itse
Toisena kesänä, Nellin täytettyä kaksi vuotta, loukkasi Nelli vasemman polvensa metsästysonnettomuudessa.
Saaliina oli tosin kärpänen ja sekin taisi päästä karkuun. Polvi kuitenkin iskeytyi puiseen käsinojaan ja trauman seurauksena polvi luksoitui ja piti operoida. Leikkaus sujui hyvin ja kesälomamme sujui toipuessa ja kävelyä harjoitellessa ensin omalla pihalla ja sen jälkeen läheisellä kävelytiellä.
Nelli pääsi todella lujaa kolmella jalalla, mutta tarkoituksena oli kuitenkin vahvistaa rauhallisella kävelyllä leikattua jalkaa.
Jalkaa operoitiin vielä uudelleen ja nyt polvi ei enää vaivaa Nelliä, kiitos leikanneen lääkärin ja ammattitaitoisen henkilökunnan.
Nellin elämä mullistui melkoisesti, kun kotiimme kannettiin uusi tulokas " pikkuveli Vili" syksyllä 2008
Nellin vastuullinen tehtävä Vilin opettaja oli alkanut. Nelli on edelleen laumamme pomo. Viliä tosin pitää muistuttaa asiasta aina tasaisin väliajoin.
Koska Nelli ei saanut lahjaksi kukkasia, tyytyi hän haistelemaan talven kuivaamia kaisloja juhlapäivänään!
Onnea meidän Rinsessalle!
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Face lifting
Torstaina tuli ulkoilutettua noita riesoja niin paljon, että perjantaina oli Rötvä päivä. Koirat kävivät aamulla tarpeillaan ja sen jälkeen rötväsivät. Ennen kolmea ei kumpikaan edes hievahtanut paikoiltaan. Iltapäivällä tehtiin lyhyt pissalenkki ja takaisin lepäämään.
Meillä kaksijalkaisilla oli illalla menoa, joten riesojen lenkityksen olisi pitänyt tapahtua jo päivällä.
Vaivoin sain Vilin houkuteltua lenkille.
Nelli näyttää mallia rötväämisestä, isäntä avustaa...
Nelli rötvää
Nellillä on melkoinen karvankasvu ja neiti näyttää lähinnä jääkarhulta. Koska Nelliä ei käytetä näyttelyissä, emme ole pitäneet niin paljoa väliä tuosta turkin hoidosta.
Oikeasti, rajansa kaikella.
Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)
Nelli siis näyttää oikeasti lähinnä jääkarhulta. Vai mitkälie nuo syöksyhampaat ovat?
Talvi on kohta menneen talven lumia ja kevät on tulossa.
Nellille on siis tarvetta fece lift-hoidolle juuri ennen 5-vuotis syntymäpäivää.
Onneksi apu on lähellä ja voimme turvautua ammattilaisen apuun.
Tavoitteena on nuorentaa ja keventää olemusta.
Vähän hikeä ja kyyneleitä ja tässä lopputulos: Rinsessa
Ehkäpä tässä lähti vuosi tai kaksi ja ainakin muutama kilo.
Lähdimme iltapäivällä maille viettämään mukavaa iltapäivää. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi roiskui jalkojen alla.
Vilin mielestä Nellin uusi look oli aivan IHANA
Vielä kun saisi tuon Vilin mailla hiljaiseksi. Jätkällä olisi taipumusta työnjohdollisiin hommiin. Kun kukaan ei saisi olla paikallaan, vaan aina pitäisi tapahtua. Ja se ääni on ihan kamala.
Meillä kaksijalkaisilla oli illalla menoa, joten riesojen lenkityksen olisi pitänyt tapahtua jo päivällä.
Vaivoin sain Vilin houkuteltua lenkille.
Nelli näyttää mallia rötväämisestä, isäntä avustaa...
Nellillä on melkoinen karvankasvu ja neiti näyttää lähinnä jääkarhulta. Koska Nelliä ei käytetä näyttelyissä, emme ole pitäneet niin paljoa väliä tuosta turkin hoidosta.
Oikeasti, rajansa kaikella.
Nelli siis näyttää oikeasti lähinnä jääkarhulta. Vai mitkälie nuo syöksyhampaat ovat?
Talvi on kohta menneen talven lumia ja kevät on tulossa.
Nellille on siis tarvetta fece lift-hoidolle juuri ennen 5-vuotis syntymäpäivää.
Onneksi apu on lähellä ja voimme turvautua ammattilaisen apuun.
Tavoitteena on nuorentaa ja keventää olemusta.
Lähdimme iltapäivällä maille viettämään mukavaa iltapäivää. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi roiskui jalkojen alla.
Vilin mielestä Nellin uusi look oli aivan IHANA
Vielä kun saisi tuon Vilin mailla hiljaiseksi. Jätkällä olisi taipumusta työnjohdollisiin hommiin. Kun kukaan ei saisi olla paikallaan, vaan aina pitäisi tapahtua. Ja se ääni on ihan kamala.
torstai 17. maaliskuuta 2011
Korttelipoliisi
Meidän Nelli on varsinainen korttelipoliisi. Liekö sillä jotain merkitystä, että Nelli vietti parhaan sosialistumiskautensa tallilla hevosten joukossa ja sai sieltä vaikutteita itselleen. Nelli käveli hihnassa ja hevonen käveli vieressä. Nelli katseli hevosta ihmeissään ja luuli kasvavansa vähintään yhtä suureksi ja vahvaksi.Siinä se parikiloinen pikkuriesa käveli rinta rottingilla monisatakiloisen hevosen vierellä.
Hevosethan huomioivat ympäristöään tarkasti ja reagoivat uusiin tilanteisiin ihmisten mielestä liiankin voimakkaasti.Uusi postilaatikko, ojanpohjalle lennähtänyt muovikassi tai punainen ämpäri väärässä paikassa saa hevosen mielessä uskomattomat mittasuhteet ja valitettavasti joskus reaktio on sen mukainen. Hevonenhan on pakeneva saaliseläin.
Mutta meidän Nelli-Riesa ei ole. Naapuri oli levittänyt autotallinsa eteen pressun. Pressu lepäsi maassa paikallaan, ei kahissut eikä liikkunut. Se vain oli. Nellin mielestä väärässä paikassa. Armoton haukkuminen ja" komentaminen" pressulle alkoi.
Rekkakuskilla on tapana pysäköidä rekkansa bussipysäkille meidän talon lähettyville. Eihän se ole sallittua ja korttelipoliisimme tietää sen. Taas saa naapurit kuulla, miten Nelli komentaa väärään paikkaan pysäköityä rekkaa.
Nelli myös vahtii meidän laumaa enemmän kuin Vili. Lenkillä Nelli seuraa, ettei kukaan jää jälkeen tai häviä matkalla. Kesämökillämme, jossa asustaa parhaimmillaan kolme perhettä ja satunnaiset vieraat päälle, on Nellillä melkoisesti vahdittavaa. Lauma kun on melkoisen kuriton ja aina joku poistuu autolla Nellin ulottumattomiin.
Vilin kontaktiharjoitukset vinkuvan kuminorsun kanssa jatkuvat.
Vili on jo oivaltanut, mistä tässä on kyse. Kun koirakko lähestyy meitä lenkillä, Vili vilkaisee minua kohti kuin varmistaen, että tulihan se norsu varmasti mukaan.
Tänään teimme pitkän, miltei kaksituntisen lenkin Naantalin keskustaan. Kaupungilla, vaikka täällä Naantalissa onkin melko rauhallista näin talvella, Vili paineistuu. Kulkee hieman kyyryssä ja pälyillen. Tänään huomasin miten voimakkaasti Vili lukee hihnaa ja siis minua. Yritinkin keskittyä pitämään hihnan mahdollisimman löysänä, vaikka jouduinkin hihnaa lyhentämään ahtaimmissa paikoissa. Eli taas se tuli todistettua, että jos koira häiriköi, löytyy se vika sieltä hihnan toisesta päästä. Sieltä, josta minä pidän kiinni.
Hevosethan huomioivat ympäristöään tarkasti ja reagoivat uusiin tilanteisiin ihmisten mielestä liiankin voimakkaasti.Uusi postilaatikko, ojanpohjalle lennähtänyt muovikassi tai punainen ämpäri väärässä paikassa saa hevosen mielessä uskomattomat mittasuhteet ja valitettavasti joskus reaktio on sen mukainen. Hevonenhan on pakeneva saaliseläin.
Mutta meidän Nelli-Riesa ei ole. Naapuri oli levittänyt autotallinsa eteen pressun. Pressu lepäsi maassa paikallaan, ei kahissut eikä liikkunut. Se vain oli. Nellin mielestä väärässä paikassa. Armoton haukkuminen ja" komentaminen" pressulle alkoi.
Rekkakuskilla on tapana pysäköidä rekkansa bussipysäkille meidän talon lähettyville. Eihän se ole sallittua ja korttelipoliisimme tietää sen. Taas saa naapurit kuulla, miten Nelli komentaa väärään paikkaan pysäköityä rekkaa.
Nelli myös vahtii meidän laumaa enemmän kuin Vili. Lenkillä Nelli seuraa, ettei kukaan jää jälkeen tai häviä matkalla. Kesämökillämme, jossa asustaa parhaimmillaan kolme perhettä ja satunnaiset vieraat päälle, on Nellillä melkoisesti vahdittavaa. Lauma kun on melkoisen kuriton ja aina joku poistuu autolla Nellin ulottumattomiin.
Vilin kontaktiharjoitukset vinkuvan kuminorsun kanssa jatkuvat.
Vili on jo oivaltanut, mistä tässä on kyse. Kun koirakko lähestyy meitä lenkillä, Vili vilkaisee minua kohti kuin varmistaen, että tulihan se norsu varmasti mukaan.
Tänään teimme pitkän, miltei kaksituntisen lenkin Naantalin keskustaan. Kaupungilla, vaikka täällä Naantalissa onkin melko rauhallista näin talvella, Vili paineistuu. Kulkee hieman kyyryssä ja pälyillen. Tänään huomasin miten voimakkaasti Vili lukee hihnaa ja siis minua. Yritinkin keskittyä pitämään hihnan mahdollisimman löysänä, vaikka jouduinkin hihnaa lyhentämään ahtaimmissa paikoissa. Eli taas se tuli todistettua, että jos koira häiriköi, löytyy se vika sieltä hihnan toisesta päästä. Sieltä, josta minä pidän kiinni.
torstai 10. maaliskuuta 2011
Kontaktiharjoituksia osa 3
Harjoitukset jatkuu. " Tutti" vaihdettiin mielenkiintoisempaan, kumiseen norsuun, joka vinkuu mukavasti. Ainakin toistaiseksi.
Eli tarkoitus pysyy samana, onnistuneesta kontaktista ohituksessa, Vili saa palkaksi vinkuvan kuminorsun.
Ei muuta kun ulos harjoittelemaan ja toivomaan, että muita koiria omistajineen on liikkeellä.
Ensimmäinen koirakko tulee vastaan ja jo hyvissä ajoin puristan hieman taskuani ja saan Vilin huomion kiinnittymään itseeni. ( Pöh, enhän minä Viliä kiinnosta, vaan se vinkaisu taskusta).
Vili seuraa katsellaan minua ja juuri ohituksen jälkeen heitän kuminorsun Vilille.
Poika jatkaa matkaa innokkaana kuminorsu suussa.
Nostaa välillä miehekkäästi jalkaa ja lopulta kyykistyy kakkoselle "tutti" suussa.
Hieman tuo katu-uskottavuus taitaa kärsiä.
Palaamme kotiin ja norsu otetaan pois. Tässä voimme siis uudelleen harjoitella irti käskyä.
Seuraavalla lenkillä Vili seuraa vasemman jalan vieressä ja pitää tarkkaa kontaktia taskussani olevaan kuminorsuun. Poika ei voi olla varma, missä se norsu luuraa. Vasemmassa vai oikeassa taskussa.
Tapittaa minua ja hakee katsekontaktia kuin kysyen:" onko tämä nyt sitä mitä haluat, että saan palkaksi norsun?"
Matka jatkuu, mutta jotain puuttuu.
Ne merkkailut ja kakkonen, jonka takia lenkille on lähdetty.
Yritän olla hermostumatta ja jatkaa matkaa normaalisti. Oikein mukavaa taluttaa riesaa, joka ei vedä eikä sinkoile puolelta toiselle. Toisaalta jotain tuotoksiakin olisi hyvä saada aikaiseksi.
Onneksi vastaan tulee taas koirakko ja onistuneen ohituksen jälken palkitsen pojan kuminorsulla. Kuinkahan kauan se pilli mahtaa kestää näitä reissuja? Toimiiko norsun lumo myös ilman pilliä? Se selvinnee seuraavien päivien aikana.
Eli tarkoitus pysyy samana, onnistuneesta kontaktista ohituksessa, Vili saa palkaksi vinkuvan kuminorsun.
Ei muuta kun ulos harjoittelemaan ja toivomaan, että muita koiria omistajineen on liikkeellä.
Ensimmäinen koirakko tulee vastaan ja jo hyvissä ajoin puristan hieman taskuani ja saan Vilin huomion kiinnittymään itseeni. ( Pöh, enhän minä Viliä kiinnosta, vaan se vinkaisu taskusta).
Vili seuraa katsellaan minua ja juuri ohituksen jälkeen heitän kuminorsun Vilille.
Poika jatkaa matkaa innokkaana kuminorsu suussa.
Nostaa välillä miehekkäästi jalkaa ja lopulta kyykistyy kakkoselle "tutti" suussa.
Hieman tuo katu-uskottavuus taitaa kärsiä.
Palaamme kotiin ja norsu otetaan pois. Tässä voimme siis uudelleen harjoitella irti käskyä.
Seuraavalla lenkillä Vili seuraa vasemman jalan vieressä ja pitää tarkkaa kontaktia taskussani olevaan kuminorsuun. Poika ei voi olla varma, missä se norsu luuraa. Vasemmassa vai oikeassa taskussa.
Tapittaa minua ja hakee katsekontaktia kuin kysyen:" onko tämä nyt sitä mitä haluat, että saan palkaksi norsun?"
Matka jatkuu, mutta jotain puuttuu.
Ne merkkailut ja kakkonen, jonka takia lenkille on lähdetty.
Yritän olla hermostumatta ja jatkaa matkaa normaalisti. Oikein mukavaa taluttaa riesaa, joka ei vedä eikä sinkoile puolelta toiselle. Toisaalta jotain tuotoksiakin olisi hyvä saada aikaiseksi.
Onneksi vastaan tulee taas koirakko ja onistuneen ohituksen jälken palkitsen pojan kuminorsulla. Kuinkahan kauan se pilli mahtaa kestää näitä reissuja? Toimiiko norsun lumo myös ilman pilliä? Se selvinnee seuraavien päivien aikana.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Kontaktiharjoituksia osa 2
Nyt kun pakkaset ovat hellittäneet, voidaan hihnalenkeillä taas harjoitella kontaktia ja varsinkin muiden koirakkojen ohittamista.
Päätin siis kokeilla "tuttia". Otin lenkille mukaan Ikeasta ostetun karvaisen hiiren. Hiiri taskuun ja menoksi.
Lenkki sujuu ihan normaalisti. Vili sahaa vasemmalta oikealle ja merkkailee jo ennestään keltaisia lumivalleja.
Odotan innolla vastaantulevaa koirakkoa ja yritän saada jonkinmoista kontaktia aikaiseksi.
Tuhra vaiva, Viliä ei voisi vähempää kiinnostaa se hiiri saatikka minä.
Ok, olen siis myöhässä. Odotan seuraavaa koirakkoa ja heitän hiiren Vilin eteen ennen kohtaamistamme. Vili nappaa hiiren suuhun ja ohittaa koirakon, mutta sylkäisee hiiren saman tien suusta ulos ja jatkaa matkaa hiirestä välittämättä. Minäkään en saa minkäänlaista huomiota osakseni.
Odotan uutta kohtaamista. Yritän toimia nopeasti. Kohdatessamme koirakon heitän hiiren taas maahan Vilin eteen. Vili nuuskaisee hiirtä, muttei vaivaudu edes ottamaan sitä suuhun.
Tämä harjoitus ei nyt näytä tuottavan tulosta. Joko hiiri ei toimi riittävän innostavana houkuttimena tai joku muu asia mättää.
Täällä riittää kuitenkin ihan kiitettävästi vastaantulevia koirakoita, joten harjoittelua on hyvä jatkaa. Pitää vähän hioa suunnitelmaa.
Päätin siis kokeilla "tuttia". Otin lenkille mukaan Ikeasta ostetun karvaisen hiiren. Hiiri taskuun ja menoksi.
Lenkki sujuu ihan normaalisti. Vili sahaa vasemmalta oikealle ja merkkailee jo ennestään keltaisia lumivalleja.
Odotan innolla vastaantulevaa koirakkoa ja yritän saada jonkinmoista kontaktia aikaiseksi.
Tuhra vaiva, Viliä ei voisi vähempää kiinnostaa se hiiri saatikka minä.
Ok, olen siis myöhässä. Odotan seuraavaa koirakkoa ja heitän hiiren Vilin eteen ennen kohtaamistamme. Vili nappaa hiiren suuhun ja ohittaa koirakon, mutta sylkäisee hiiren saman tien suusta ulos ja jatkaa matkaa hiirestä välittämättä. Minäkään en saa minkäänlaista huomiota osakseni.
Odotan uutta kohtaamista. Yritän toimia nopeasti. Kohdatessamme koirakon heitän hiiren taas maahan Vilin eteen. Vili nuuskaisee hiirtä, muttei vaivaudu edes ottamaan sitä suuhun.
Tämä harjoitus ei nyt näytä tuottavan tulosta. Joko hiiri ei toimi riittävän innostavana houkuttimena tai joku muu asia mättää.
Täällä riittää kuitenkin ihan kiitettävästi vastaantulevia koirakoita, joten harjoittelua on hyvä jatkaa. Pitää vähän hioa suunnitelmaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)