Kesä 2014: kylmää, kuumaa, sadetta ja Riesojen elämää



Ompa taas ollut hirvittävän pitkä väli päivityksissä. Riesoilla kaikki hyvin!
Kesää on vietetty maalla vaihtelevissa keleissä. Riesojahan kelien vaihtelu ei haittaa, aina on yhtä hyvä syy juosta metsässä, kaivaa kivien koloissa, ajaa takaa  metsän eläimiä tai vaikka jäljestää - ties mitä.

Vilin kuulumisia:

Vili oppi syömään mustikoita suoraan varvuista, Meillä oli huono mustikkavuosi, ilmeisesti kylmä alkukesä hävitti pölyttäjät ja mustikan kukinta epäonnistui. Saatiin me kerättyä mustikoita, varmaankin puolisen desilitraa! Samalla reissulla saatiin vähintäänkin yhtä paljon hirvikärpäsiä.

Ikävyyksiltäkään emme välttyneet. Vilin kaulaan tuli punkin purema, joka tulehtui. Punkki oli jo päättänyt päivänsä. mutta Vilin iho tulehtui rapsutuksesta. Ajettiin hieman karvoja pois ja puhdistettiin alue, sillä se parani, ilman sen kummallisempia lääkityksiä.

Vilille ostettiin lahjaksi frisbee, jolle luvattiin takuu. Rahat saisi takaisin, mikäli frisbee ei kestäisi. Epäilin asiaa ja kassalla, jossa eräs mies tokaisi, ettei Riesoilla kestä mikään. No ei kestänyt ei. Se oli alle viisi minuuttia ja frisbee oli euron kokoisina paloina pitkin kuistia. Siis siitä tuli palapeli. Tarina ei kerro saatiinko rahat takaisin...



Nellin kuulumisia:

Nelli, arvonsa mukaan, ei turhia hötkyile. Kuningatar viettää leppoisaa kesäpäivää kuistilla seuraten alamaistensa toimintaa. Maalla kun ollaan, ei ulkonäöstäkään ole mitään paineita.

Kaiken tarmonsa Nelli on säästänyt, ruokailun ja kerjäämisen lisäksi, tontin vahtimiseen ja metsästykseen. Tärkeintä ei ole saalis, vaan metsästys.

Jos vielä oppisi kiipeämään puuhun, voisi sen tuuheahäntäisen veijarinkin saada kiinni... ja onhan Nelli toki yrittänyt. Reilusti yli metrin korkeudelle suoraa männynrunkoa ja vauhdilla alas.

Kesävieraat:

Tämä metsäkauris nimettiin Mustanaamioksi

Tämä on reviirin valtia: kaurispukki! Tämä veijari viihdytti meitä useaan otteeseen. Ääntä riitti kuin isommastakin eläimestä. Ryhti oli komea ja vauhtiakin riitti.

Komeaa oli pukin meno!


Yksi iso hirvilehmä kävi kuistin vieressä nauttimassa pellon antimista. Parhaimpana päivänä laskimme, että näimme kaksitoista sorkkaeläintä. Harmiksemme äitikauriista kahden vasansa kanssa ei saatu kuvaa. Syynä kaksijalkaisten taitamattomuus monessakin asiassa...

Jäljestystä

Riesojen kanssa on harjoiteltu verijälkeä ja Vili on päässytkin muutaman kerran tositoimiin jäljestämään haavakkohirveä. Tänä syksynä käytiin taas Vilin kanssa töissä, mutta saalista ei saatu. Kävi kuten siinä hirvilaulussa: "mutta kun sen vasa oli liian nopea..."

Epäiltyä haavakkoa siis jäljestettiin, mutta verta ei paikalla näkynyt, joten ajoimme siis hirveä, mikä ei ihan vastaa tarkoitusta, tosin hirvi todettiin vahingoittumattomaksi eli se pärjännee metsässä.

Yhtenä torstai-iltana sain taas puhelun tutulta metsästäjältä. Lähialueella oli peura jäänyt auton töytäisemäksi ja paennut metsään. Olin juuri palaamassa kaupasta kotiin poikani kanssa. Ei muuta kun auto pihaan, ruuat sai jäädä autoon odottelemaan. Pikainen varusteidenvaihto ja Vili kyytiin. Paikalla olimme jo reilun vartin päästä, mutta pimeys alkoi jo hiipumaan maille ja peitti alleen kaiken. Niin jäljet kuin järkevän metsässä etenemisenkin. Vili lähti hyvin liikkeelle oletetulta kolaripaikalta ja seurasimme jälkeä metsään. Taskulampun valossa näimme tuoreet sorkanjäljet metsässä, mutta kulku muuttui yhä vaikeammaksi ja metsä synkemmäksi, joten jouduimme jättämään leikin kesken.

Vili vähän katseli meitä kummastuneena, että miksi haluamme kääntyä takaisin päin. Metsässä oli todella pimeää ja hankala liikkua. Paikalle on kasvanut tiheää koivikkoa ja puiden välit on täynnä vesakkoa. Vanhat rangat on jääneet pohjalle maatumaan, joten välillä jalka putosi polvea myöden johonkin upottavaan onkaloon.

Oli siis aika kaivaa veripullot esiin pakastimen pohjalta ja käydä vetämässä Riesoille kunnon verijälki. Mikäs sitä Itsenäisyyspäivänä olisikaan parempaa puuhaa kuin jäljen vetäminen metsään? Märkää oli ja luvassa oli vielä räntäsadetta. Jälki kuitenkin vedettiin metsään, tai paremminkin kaksi jälkeä, molemmille Riesoille oma.
Jälki tehtiin riistarikkaaseen maastoon, haasteena muutaman melko märän kosteikon ja  ojan ylitys.

Jäljen annettiin vanheta n. 24 tuntia. Yöllä oli satanut räntää ja pakkastakin oli ollut muutama astetta. No, omat jäljet olivat ainakin hävinneet. Ensimmäisen jäljen sai ajaa Vili.

Vili seurasi alkumatkan jälkeä tarkasti, mutta ihmetteli tutussa maastossa,  miksi ei mennä suorinta tietä vaan kaarrellaan metsässä ja mihin se mamma oikein jää? Vaihdettiin siis ohjaajaa, jotta Vili voi täysin keskittyä olennaiseen.
Varsinkin märissä paikoissa jälki oli levinnyt varsin laajalle ja Vili ajoi jälkeä hieman vierestä. Perille kuitenkin päästiin varsin mallikkaasti.

Nelli-Riesalla viimeisestä jäljestä on kulunut jo paljon aikaa. Hieman jännitin, onko Nelli-Riesa lainkaan innostunut koko asiasta.
Mutta hyvin meni, jopa paremmin kuin Vilillä. Nelli otti tarkan alun jäljelle ja jäljesti huolellisesti, eikä hötkyillyt liikaa. Hieman jäljen päällä risteilevät ketunjäljet aiheuttivat hämmennystä.

Nellille haastetta antoi jäljen vetäminen riistapellolle. Heinikossa kun oli ah, niin paljon ihania myyräntuoksuja, mutta hyvin tyttö selvisi. Onneksi on punaiset valjaat, ettei ihan kokonaan häviä heinikkoon.


Muutaman opetuksen jäljen vetäjä ja ajaja saivat:

- ohjaajana kannattaa olla se, joka on koiran luottohenkilö. Näin koira voi keskittyä olennaiseen, eikä koiran tarvitse murehtia, seuraako ko. henkilö mukana. Meillä siis minä ohjaan Viliä ja isäntä Nelli-Riesaa. Saattaa olla, että Viliä voisi ohjata myös joku muu, mutta minä en saa olla mukana häiritsemässä jäljestystä.
- älä vedä jälkeä tutulle paikalle, omalle reviirille. Koira häkeltyy ja hämmentyy  ja saattaa vapaana ollessaan ajaa seuraavina viikkoina jäljen omatoimisesti.
- merkitse jälki hyvin, muisti nyt vaan on niin lyhyt ja ne kuuset näyttävät lumisena lähes samanlaisilta
- luota koiraan! Jos koira selkeästi jäljestää, mene perässä vaikka reitti tuntuisikin väärältä. Koira saattaa ajaa jälkeä hieman vierestä, tuuli voi  siirtää jälkeä tai märkä alusta levittää sitä
- muista maltti on valttia


Ja tositoimien ollessa kyseessä:

- pyri lähtemään oletetulta törmäyspaikalta. Olisi hyvä, jos esim. poliisit merkkaisivat törmäyspaikan vaikka    nauhalla.
- jäljelle pitäisi päästä mahdollisimman pian
- aina on parempi, jos löydät  lähdössä selkeästi sitä verta. Hyvä jälkikoira ei erehdy riistan perään...
- muista, että maltti on valttia. Haavoittunut eläin jää yleensä melko lähelle.
- tarkasta isot ojat ja rannat. Haavoittunut eläin hakeutuu veteen, koska vesi lievittää kipua.
- anna koiralle työrauha. Ylimääräiset seuratkoot kauempaa.

Ohjaajana itse kaipaisin harjoitusta tositoimissa, kokemusta haavoittuneen eläimen käyttäytymisestä ja koirien jäljestämisestä, että osaisin paremmin lukea omaa koiraa.

Lisää treeniä ja GPS vaikka puhelimessa olisi kiva olla päällä. Näkisi sitten kartalta, missä on tullut rämmittyä.

Ison kiven alla

Ompas taas pitkä päivitysväli. Riesojen elämä on jatkunut ennallaan, mitään mullistavaa ei ole tapahtunut ei ainakaan sellaista, joka selittäisi näin pitkän päivitysvälin. Kaksijalkaisten saamattomuutta.

Viime sunnuntaina kävimme koko perheen voimin pitkälle metsälenkillä. Keli oli lokakuiseksi varsin hieno, auringonpaistetta ja lämpöä riitti. Nautimme päiväkavia auringonpaisteessa, seurasimme metsäkaurisäidin ja kolmen  vasan liikehdintää sänkipellolla. Riesat saivat liikuntaa ja elämyksiä.

Lenkkimme lopuksi Riesat päättivät kipaista vielä "suuren kiven juureen" kuten meillä on tapana sanoa. Suuri kivi on siirtolohkare, jonka alla on aikaisemmin ollut ketun tai supikoiran pesä ja mittavat luolastot. Viime vuosina se on ollut tyhjillään.

Riesat kirmaisivat kivelle ja suoraan luolaan. Pian alkoikin kova painostus, jopa Vili, joka viimeiset vuodet on ollut voisiko sanoa arka ja haukkumatta tällaisissa tilanteissa aloitti melkoisen painostuksen.
Me ihmettelimme kiven ympärilla kuka tai mikä luolassa asustaa. Ainakaan se ei ollut innoissaan kutsumattomista vieraista.
Molemmat Riesat kävivät vuorollaan luolastossa. Luolasto on ollut pitkään käyttämättä ja sisään- ja ulostuloaukot ovatkin lähes ummessa. Vili mahtuikin uskomattoman pienestä kolosta sisään ja ulos.

Vuorollaan kumpikin Riesa sai pienen osuman asukilta. Arvelimme, että kyseessä on Supi.

Tämä kuva on iskun jälkeen ja Riesat ovatkin jo hieman varuillaan tapahtuneesta. Onneksemme kumpikaan Riesoista ei loukkaantunut ja pääsivät ulos ahdingosta. Kotona huomasimme, että Vililtä löytyi oikeasta etujalasta tai oikeastaan kainalosta puremajälki. Hampaiden koon perusteella kyseessä on ollut Supi, eikä tämä seuraavan kuvan pelottava kaveri Mäyrä.

Tätä kaveria emme halua kohdata nokatusten Riesojen kanssa.

Kotona oli varsin rauhallinen ja hiljainen ilta, Riesat makasivat vielä seuraavanakin päivänä  raukeina suuresta seikkailustaan.

Eilen kävimme uudestaan lenkillä metsässä ja odotimme mielenkiinnolla millainen on Riesojen reaktio. No kivellehän ne molemmat halusivat, Vili etunenässä. Itseä hieman hirvitti, koska pimeys vaani jo nurkan takana. Ilmeisesti luolasto oli tyhjä, koska se tarkistettiin äänettömästi ja molemmat Riesat olivat valmiina lähtemään pois paikalta. Rodunomaista työskentelyä - oletan?

Maistuis varaan Sullekkin?

Riesoillahan on tunnetusti hyvä ruokahalu. Päätin tässä jokin aika sitten vaihtaa nappulamerkkiä vähän huokeampaan ja hyvin tuo uusi tuote teki kauppansa. Vähän liiankin hyvin, kun katsoin säkin taas tyhjentyneen reilusti. No, kaupastahan sitä saa lisää, ei hätää. Löysin jo kuukausi sitten poikani jääkiekkokassiista kasan, n. 2 kg näitä nappuloita. Ihmettelin, miten ne sinne on joutunut, mutta mitään järjellistä selitystä en siihen saanut. Päättelin siis, että joku on säkin ohikulkiessaan kaatanut ja näin nappulat ovat jäkiskassiin joutuneet.

Riesojen nappulasäkkiä säilytetään autotallissamme ja siellä on jo pitkään vallinnut lievästi sanottuna kaaos.
Päätinkin nyt loman lopuksi vähän raivata tilaa autotalliin. Niin toiveikas en sentään ole, että edes kuvittelisin automme sinne vielä mahtuvan.

No, tuumasta toimeen ja jätesäkkirulla mukaan.

Päätin aloittaa työn kenkäkasasta, sinne kun oli kasaantuneet vanhat, käytöstä poistetut jo parhaat päivänsä nähneet jalkineet.
Hämmästykseni oli melkoinen, kun siirsin ensimmäistä ratsastussaapasta. Saapasta, joka seisoa tönötti pystyssä seinän vieressä.

Jostain kumman syystä saappaassa näytti olevan Riesojenruokaa. Mielenkiintoni heräsi ja otin toisen saappaan, se oli tyhjä.

Jatkoin epätoivoiselta tuntuvaa urakkaani:

Nämä tallikengät oli tungettu täyteen nappuloita ja päällä näytti olevan punainen lääkemitta!
Mielenkiintoni heräsi nyt tosissaan!

Kuka tämän oli tehnyt ja miksi?

Kasan pohjalta paljastui talliaikana käytössä ollut "ensiapulaukku" mutta sitä oli hieman tuunattu. Edessä näkyvät laskettelumonotkin oli tungettu täyteen nappuloita.

Ensiapulaukussa ei pitänyt olla mitään tärkeää...

Tosin tähän jalkineeseen oli päälle kannettu ensiapulaukusta pari ruiskua ja neula!
Eli selkeä suunnitelma tällä jollakulla tuntui olevan.

Tätä voisi jo kutsua luistimien uusiokäytöksi. Reissuun kannattaa pakata ainakin paketillinen nenäliinoja ja haavalaastaria ja tietenkin teippirulla! Täytyy myöntää, että minua tässä vaiheessa sekä huvitti että hirvitti. Kuka sieltä kasan pohjalta mahtaisikaan löytyä?
Jätin osan aarteista tyhjentämättä, jotta muu kotiväestä uskoisi myös mitä autotallissamme tapahtuu.

Autotallin toisesta päästä, mattokasan alta löytyi tällainen kätkö.Juu, kannattaisi siivota useammin. Tiedän ja olen tätä sanomaa yrittänyt jakaa myös muille. Siivotaan, siivotaan kunhan ehditään.

Saldona keräsin melkoisen kasan nappuloita. Painoa 6,2 kg ja siihen kun lisätään ne kaksi kiloa, jotka poimin pois jääkiekkokassista, on tuloksena reilu 8 kiloa nappulaa. Litroissa se on jo melkoinen määrä.

Niin, siis kuka teki tämän? Ketään ei ole ilmoittautunut, eikä jäänyt verekseltään kiinni. Tosin ihan koko autotallia en ole vielä ehtinyt siivoamaan.
Pohdimme kovin, miten tämä joku on onnistunut liukasta pussia pitkin kulkemaan?

Kaikki selviää aikanaan. Tämäkin mysteeri. Ainakin osittain.

Tämä ei ole maahantuojan sponsoroima juttu, eikä edes paikallinen kauppias ole tässä mukana. Eihän?

Tästä reiästä nämä nappulat on kiikutettu parempaan talteen. Voi mikä työ ja urakka! Ihan hirvittää.
Mitenköhän sille pikkuiselle on käynyt, vai liekö tämä enää edes mikään pikkuinen? Ja tämä tarina on tosi!

Hyvää Joulua 2012

Vaikka talvi yllättikin askartelijan, saatiin kodalle sentään Joulukranssi aikaiseksi. Samalla reissulla vietiin jouluruokaa metsän eläimille. Lunta on jo niin paljon, että pienillä metsäkauriilla on tekemistä lumen keskellä.
Jälkiä on maastossa paljon, varsinaisia polkujakin on syntynyt.
Hieman on haastetta myös Riesoilla, sen verran vaikeaa on tuo eteneminen hangessa.

Melko haastavaa tuo valkoisen koiran kuvaaminen valkoisesta hangesta.

Tässä osoitteessa ei taida olla ketään kotona. Ovat lähteneet etelään.

Nelli on niin fiksu tyttä, että osaa välillä lämmitellä tulen loimussa.

Joulun odotusta!

Ompas tullut todella pitkä päivitysväli. Kysymys on vaan pelkästä saamattomuudesta tai laiskuudesta, ei siitä, etteikö Riesoille olisi tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita.

Vili täytti neljä vuotta ja luopui palleistaan. Tai eihän asiasta mitään Vililtä kysytty. Toimenpide sujui hyvin ja samoin toipuminen. Lisähyödyksi myös Vilin käytös on muuttunut tasaisemmaksi, enkä nyt tarkoita tasaisen kiukkuista olemusta.

Mailla vietetään aikaa niin paljon kuin vain ehditään. Kota on jo aika hyvässä mallissa, sisustusta vielä vähän viimeistellään.
Ensimmäisiä yövieraitakin on kuulemma tammikuussa luvassa... Siitä sitten myöhemmin lisää.

Isäntä sai kaksi paria suksia synttärilahjaksi. Sellaisia perinteisiä armeijan suksia, joilla voi mennä umpihangessa metsän rauhassa ilman sen suurempia voiteluita.

Tosin hieman lisää voitelua haettiin perinteisestä kynttilästä...

Vieraille on hommattu uusi nuolukivi ja hyvin tuo näyttää tekevän kauppaa. Kauriita ja valkohäntäkauriita on paikalla näkynyt sekä yksi hirvi.
Vili ja Nelli pääsivät kokeilemaan myös kauriin ajoa, mutta kauris vei nopeudellaan voiton ja hävisi iltahämärään. On se jännää, miten Riesojen olemus muuttuu kun iltahämärä saapuu maille. Nellinkin koko olemus terävöityy, ryhti paranee ja koko Riesa muuttuu lällykästä suureksi metsästäjäksi.
Kodan alle on näyttänyt löytävän tiensä myös näätä, tai niin jäljistä pääteltiin.

Vili on taas kasvattanut hienon talviturkin, tiheän ja lämpöisen. Meidän Riesoilla kun vaatteita käytetään erittäin harvoin.

Nellin pitää ihan varmuuden vuoksi tiedottaa, että paikalla ollaan! Ja muistuttaa kuka on Kukkulan Kuningatar!

Nelli 6 vuotta

Tänään meidän Nelli, Tsarodej Jack Nellie, täyttää kuusi vuotta. Eskarilainen.
Nellin koirakoulu on jäänyt hieman kesken, pitäisi aktivoitua ja antaa Rinsessalle enemmän aivotyötä.

Jos Nelli saa valita, viettää hän päivänsä syömälla ja rötväämällä. Hihnalenkit ei Nelliä kiinnosta, ellei suuntana ole keskusta ja mamman lihapullat. Vapaana ollessaan Nelli nauttii rauhallisesta nuuskuttamissta ja tutkimisesta. Kaikki seinustat ja alustat tutkitaan tarkkaan, mitä ahtaampi kolo sen parempi.
Nellin vyötärönympäryys on sen verran kasvanut, että neiti saa liittyä painoaan tarkkailevien ryhmään. Mitä se nyt sitten Riesojen kohadalla tarkoittaakaan. Hiilihydraatit Nelli on omatoimisesti hankkinut kauriiden ruokintapaikalta.Paljon vaaleaa leipää ja vähän porkkanaa sekaan.

 Nelli nautiskelee kevätauringosta silmät sirrillään.


Kevät tekee taas tuloaan ja me jännitämme taas saapuvatko kurjet takaisin pesimäpaikalleen. Muutama kurjen huuto on jo kuulunut, liekö muuttomatkalla pysähtyneitä yksilöitä vai meidän omia kavereita.
 Kodalla on käynyt talven aikana paljon metsän eläimiä. Melkoisia polkuja ovat tehneet ympäristöön ja muutaman kerran on saatu näköhavaintoja asukeista.

Kaurispukki kasvattelee sarviaan ja aloittaa reviirinsä vahtimisen. Haukuntaa on jo kuulunut metsiköstä.

Harvinaista, että kaverukset on saatu hetkeksi istahtamaan näinkin rauhallisesti. Mitähän kuvan ulkopuolella oikein tapahtuu?

Kevättä kohti

Tulihan ne pakkaset sitten viimeinkin ja sitä lunta. Onneksi taas hieman helpottaa ja ulkoilusta voi nauttia. Odottelemme vielä sitä kuuluisaa Naantalin Aurinkoa piristämään talvipäiväämme. Riesojen elämä talven keskellä on ollut tasaisen rauhallista.Viikonloppuisin olemme käyneet mailla vähän päästelemässä höyryjä ja ihmettelemässä kaikkia niitä jäkiä, joita risteilee Kodan maastossa. Ruokintapaikalla on käynyt melkoinen kuhina.
Polkuja risteilee ympäristössä ja kamerakin on tavoittanut muutaman kävijän.

Kohta taas joutuvat Riesat tyytymään hihnalenkkeihin ja vankilaansa. Luonnossa kuuluu jo lintujen ääniä ja metsän värimaailma on jollain lailla erilainen. Valoa on jo enemmän.

Toivottavasti tämä yksinäinen kulkija löytää itselleen kumppanin!
Kauraa on kulunut melkoisesti ja nuolukivikin pian kaluttu loppuun.

Näillä kavereilla on juhlat venähtäneet vähän pitkäksi vai lienevätkö varhaisella aamiaisella?

Riesat ovat nopeasti oppivaa sorttia. Ainakin, jos kysymys on ruuasta. Kodalta ei voi poistua, jos ei ole saanut maistaa makkaraa, lettuja tai muuta herkkua.
Onnistuneen metsäretken tärkein perusta on kunnon eväät.

Hyvää Joulua ihan kaikille!

Riesat laumoineen toivottavat kaikille nelijalkaisille ja heidän ystävilleen  Hyvää Joulua ja Turvallista Vuotta 2012! Kodalla tunnelma on aika syksyinen, ei tuo kranssi ovessa saa sitä Joulutunnelmaa aikaiseksi kun lumi puuttuu.

Metsästä voisi vielä poimia sieniä Joulupöytään, mutta tyydytään nyt pakastimen antimiin.

Vili on aivan varma, että pallo on piilotettuna johonkin lähistölle. Jospa Pukki toisi palloja koko säkillisen!

Sateen sattuessa sateessa

Nyt voi sanoa, että on märkää. Rapa roiskuu ja lotisee, Riesat saa pestä jokaisen lenkin jälkeen - sen jälkeen saakin taas pestä saunan pesuhuoneen.
Lunta ja pakkasta saa odottaa, mahtaakohan koko talvea edes tulla?

Kodalla on käynyt taas vieraita, tosin näkyvät aika heikosti kamerassa, kun on niin pimeää

.Tämä on Rouva Hirvi, oli vähän näreissään tarjoilun puuttumisesta, kun kauroja ei ollut vielä tarjolla. Pudotti sitten nuolukiven kiukuspäissään alas.

Tämä peura, anteeksi valkohäntäkauris, saapui paikalle oikeaan aikaan. Nautti aamiaiseksi kauraa ja poistui paikalta.


Nelli-Riesan  mielestä kodan rakenteissa on jotain vikaa. Niitä pitää siis parantaa eli kaivaa auki. Ihan selkeää kuvaa me kaksijalkaiset emme ole saaneet ongelman luonteesta, mutta pitänee ryömiä kodan alle katsomaan tilannetta. Tai jospa sinne on muuttanut joku alivuokralainen?

Riesat ovat hyvin kotiutuneet kodalle. Ovat jo oppineet, että kotakäyntiin liittyy aina ruoka. Makkara tai letut, tai ainakin voileivät. Riesathan ovat erinomaisen oppineita kerjäämisessä, joten saavat aina jotain hyvää itselleen.

Kovasti tyhjältä näyttää. Ei makkaraa, ei lettuja? Mistä on kyse?

Onkohan kaikki ruoka piiloitettu tuohon vihreään laatikkoon?
No, eipä meidän Rinsessa ainakaan liian laihalta näytä.

Hei, mutta jos täällä onkin pöytiin tarjoilu?

Syksy tuli - halusit tai et

Ei oikein voi ymmärtää, että kesä on ohi. Jollain lailla meidän kesä ja syksy suhahti ohi hirmuisella vaudilla.
Mutta saatiin me myös jotakin aikaiseksi : kota ja laavu odottaa käyttäjiä :)

Tämä ei ole ihan viimeinen kuva meidän kodasta, mutta tässä on Riesojen uusi "koti". Täällä voimme rentoutua ja ladata akkujamme. Riesoillekin on varattu ihan omat paikat :) Ovi pitää vielä maalata ja jollain lailla houkuttelisi ikkunan teko oven suunnalle... Lähes koko kesä on mennyt näitä tiluksia väkertäessä -mutta on se sen arvoista!  Hirsirakentaminen on haasteellista puuhaa!

Ja tässä meidän laavu :)
Tässä kelpaa riesojen kerjätä makkaraa - ja senhän ne osaa! Nyt toivotaan lumista talvea!

Syksyn tuulia

Riesojen lenkittäminen kuumana kesäpäivänä on melko toivotonta. Kaupunkikodissa voimme suunnitella reitin niin, että Riesat pääsevät pulahtamaan matkalla mereen. Täällä maalla olemme lenkkeileet pääasiassa aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Nelli-Riesa ei hihnalenkeistä paljoakaan piittaa. Nyt aamut ovat valjenneet viileinä ja yöllisen kasteen raikastamina. Nellikin liikkuu innokkaammin ja pienet kirsut tekevät valtavasti työtä.

Riesat ovat viettäneet päivittäin aikaa vankilassaan ja seuranneet ohikulkijoita. Eilen palasin sieniretkeltä ja näin ainoastaan Vilin vankilan pihassa. Ihmettelin mihin Nelli-Riesa on joutunut, mutta asia selvisi pian. Vankilapaon sijaan Nelli-Riesa nautti kauneusunistaan vankilan sisätiloissa. Pääsin jopa yllättämään neidin. Joko Vili oli komennettu vartiointitehtäviin pihalle tai Nelli-Riesa ei yksinkertaisesti päästänyt Viliä samalle patjalle lepäämään.

Sienimetsässä on tullut käytyä useampaankin otteeseen ja saaliit ovat olleet ihan mukavia. Osa on löytänyt tiensä pakastimeemme, osa myyty torilla ja osa kaupattu väkipakolla kavereille.

Pääasia on, että kaikki kerätään, mikä ehditään.
Kanttarelleistä en tiedä, mutta ainakin suppilovahverot maistuivat myös sorkkaeläimille. Supikoirasta en tiedä, vaikka kaikkiruokainen taitaa ollakin.

Näytti tälle supikoiralle omenatkin maistuvan.

Ne kuuluisat elokuun lämpöiset kesäyöt antavat vielä odottaa. Kurjet huutavat hämärtyvässä illassa, taitavat jo suunnitella lähtöään lämpimämpiin maisemiin. Saamme taas jännittää kuinka moni palaa keväällä takaisin.
Muutama verijälki pitäisi ehtiä ajamaan ennen jahtikauden alkua. Toivottavasti Riesat muistavat mistä on kysymys ja ainahan saan pakastimeen lisätilaa kun käytän muutaman pullollisen verta jäljentekoon ja laitan kaadoksi peuransorkan tai kaksi. Lisätilaa - vaikka sienille.

Uusia kesävieraita

Saimme vihdoinkin asennettua riistakameran kotatyömaalle. Kippasimme muutaman ämpärillisen omenoita sopivaan kohtaan ja kamera puuhun kiinni ja odottamaan seuraavaa aamua.
Uusia tuttavuuksia saatiin ikuistettua albumiimme.

Äiti on tuonut keväisen lapsensa nauttimaan omenoista.

Odottelimme metsäkaurista, sitä vanhaa pukkia, mutta saimmekin vieraaksemme valkohäntäkauriin lapsineen.
Bambihan se ihan selvästi siinä kuvassa on nähtävissä. Aterialla on käyty n. tunti sen jälkeen kun kävimme viemässä kameran paikoilleen.

Kun metsän väki liikkuu näin lähellä ihmisasumusta ja vielä valoisaan aikaan ymmärtää tuon koirien kiinnipitosäännön paremmin. Metsän eläimille pitää turvata hyvä alku elämälle. Riesojen kiinnipitämisestä puhumattakaan.

Melkeen kuulen rouskutuksen, kun katson tätä kuvaa