Viime sunnuntaina kävimme koko perheen voimin pitkälle metsälenkillä. Keli oli lokakuiseksi varsin hieno, auringonpaistetta ja lämpöä riitti. Nautimme päiväkavia auringonpaisteessa, seurasimme metsäkaurisäidin ja kolmen vasan liikehdintää sänkipellolla. Riesat saivat liikuntaa ja elämyksiä.
Lenkkimme lopuksi Riesat päättivät kipaista vielä "suuren kiven juureen" kuten meillä on tapana sanoa. Suuri kivi on siirtolohkare, jonka alla on aikaisemmin ollut ketun tai supikoiran pesä ja mittavat luolastot. Viime vuosina se on ollut tyhjillään.
Riesat kirmaisivat kivelle ja suoraan luolaan. Pian alkoikin kova painostus, jopa Vili, joka viimeiset vuodet on ollut voisiko sanoa arka ja haukkumatta tällaisissa tilanteissa aloitti melkoisen painostuksen.
Me ihmettelimme kiven ympärilla kuka tai mikä luolassa asustaa. Ainakaan se ei ollut innoissaan kutsumattomista vieraista.
Molemmat Riesat kävivät vuorollaan luolastossa. Luolasto on ollut pitkään käyttämättä ja sisään- ja ulostuloaukot ovatkin lähes ummessa. Vili mahtuikin uskomattoman pienestä kolosta sisään ja ulos.
Vuorollaan kumpikin Riesa sai pienen osuman asukilta. Arvelimme, että kyseessä on Supi.
Tämä kuva on iskun jälkeen ja Riesat ovatkin jo hieman varuillaan tapahtuneesta. Onneksemme kumpikaan Riesoista ei loukkaantunut ja pääsivät ulos ahdingosta. Kotona huomasimme, että Vililtä löytyi oikeasta etujalasta tai oikeastaan kainalosta puremajälki. Hampaiden koon perusteella kyseessä on ollut Supi, eikä tämä seuraavan kuvan pelottava kaveri Mäyrä.
Tätä kaveria emme halua kohdata nokatusten Riesojen kanssa.
Kotona oli varsin rauhallinen ja hiljainen ilta, Riesat makasivat vielä seuraavanakin päivänä raukeina suuresta seikkailustaan.
Eilen kävimme uudestaan lenkillä metsässä ja odotimme mielenkiinnolla millainen on Riesojen reaktio. No kivellehän ne molemmat halusivat, Vili etunenässä. Itseä hieman hirvitti, koska pimeys vaani jo nurkan takana. Ilmeisesti luolasto oli tyhjä, koska se tarkistettiin äänettömästi ja molemmat Riesat olivat valmiina lähtemään pois paikalta. Rodunomaista työskentelyä - oletan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti