Syksyn tuulia

Riesojen lenkittäminen kuumana kesäpäivänä on melko toivotonta. Kaupunkikodissa voimme suunnitella reitin niin, että Riesat pääsevät pulahtamaan matkalla mereen. Täällä maalla olemme lenkkeileet pääasiassa aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Nelli-Riesa ei hihnalenkeistä paljoakaan piittaa. Nyt aamut ovat valjenneet viileinä ja yöllisen kasteen raikastamina. Nellikin liikkuu innokkaammin ja pienet kirsut tekevät valtavasti työtä.

Riesat ovat viettäneet päivittäin aikaa vankilassaan ja seuranneet ohikulkijoita. Eilen palasin sieniretkeltä ja näin ainoastaan Vilin vankilan pihassa. Ihmettelin mihin Nelli-Riesa on joutunut, mutta asia selvisi pian. Vankilapaon sijaan Nelli-Riesa nautti kauneusunistaan vankilan sisätiloissa. Pääsin jopa yllättämään neidin. Joko Vili oli komennettu vartiointitehtäviin pihalle tai Nelli-Riesa ei yksinkertaisesti päästänyt Viliä samalle patjalle lepäämään.

Sienimetsässä on tullut käytyä useampaankin otteeseen ja saaliit ovat olleet ihan mukavia. Osa on löytänyt tiensä pakastimeemme, osa myyty torilla ja osa kaupattu väkipakolla kavereille.

Pääasia on, että kaikki kerätään, mikä ehditään.
Kanttarelleistä en tiedä, mutta ainakin suppilovahverot maistuivat myös sorkkaeläimille. Supikoirasta en tiedä, vaikka kaikkiruokainen taitaa ollakin.

Näytti tälle supikoiralle omenatkin maistuvan.

Ne kuuluisat elokuun lämpöiset kesäyöt antavat vielä odottaa. Kurjet huutavat hämärtyvässä illassa, taitavat jo suunnitella lähtöään lämpimämpiin maisemiin. Saamme taas jännittää kuinka moni palaa keväällä takaisin.
Muutama verijälki pitäisi ehtiä ajamaan ennen jahtikauden alkua. Toivottavasti Riesat muistavat mistä on kysymys ja ainahan saan pakastimeen lisätilaa kun käytän muutaman pullollisen verta jäljentekoon ja laitan kaadoksi peuransorkan tai kaksi. Lisätilaa - vaikka sienille.

Uusia kesävieraita

Saimme vihdoinkin asennettua riistakameran kotatyömaalle. Kippasimme muutaman ämpärillisen omenoita sopivaan kohtaan ja kamera puuhun kiinni ja odottamaan seuraavaa aamua.
Uusia tuttavuuksia saatiin ikuistettua albumiimme.

Äiti on tuonut keväisen lapsensa nauttimaan omenoista.

Odottelimme metsäkaurista, sitä vanhaa pukkia, mutta saimmekin vieraaksemme valkohäntäkauriin lapsineen.
Bambihan se ihan selvästi siinä kuvassa on nähtävissä. Aterialla on käyty n. tunti sen jälkeen kun kävimme viemässä kameran paikoilleen.

Kun metsän väki liikkuu näin lähellä ihmisasumusta ja vielä valoisaan aikaan ymmärtää tuon koirien kiinnipitosäännön paremmin. Metsän eläimille pitää turvata hyvä alku elämälle. Riesojen kiinnipitämisestä puhumattakaan.

Melkeen kuulen rouskutuksen, kun katson tätä kuvaa

Vili 3 vuotta!

 Vili täytti heinäkuun 31 päivä kolme vuotta! Onnea meidän pojalle!

Aika rientää ja meidän päivitykset laahaavat perässä.  Mailla on kylläkin nykyisin nettiyhteys, kiitos siskolleni.
Eilen saatiin virallinen kolmivuotiskuva otettua, handlerimme Juulin avustuksella.
On hauskaa seurata, miten molemmat koirat tunnistivat Juulin ja muistivat heti, mistä on kysymys.
Vili halusi heti seisomaan pöydälle, vaikka todellisuudessa pöydällä seisominen näyttelyasennossa onkin Vilille erittäin vastenmielistä, Nellistä puhumattakaan.

Joko harjoituksen puutetta tai huonojen ja toimimattomien makupalojen syytä.
Saimme kuitenkin napattua yhden kuvan.

Mielenkiintoinen niskakyhmy :) saparosta puhumattakaan



Ulkona hihnakävely sujui melko mukavasti, mutta tuskimpa Viliä missään näyttelykehässä nähdään.

Tässä vielä kuva sankarista ulkona:

Nyt vain odotellaan, että ikä tekee tehtävänsä ja Vilistä kasvaa oikein mukavakäytöksinen uros!

Kesävieraita

Kesä kuluu hurjaa vauhtia. Olemme viettäneet paljon aikaa mökillämme Luonnonmaalla. Riesat nauttivat maaseudun rauhasta. Kuumalla ilmalla lenkkeily ei oikein maistu kenellekään, joten Riesat voivat viettää aikaansa omassa vankilassaan. Siellä on varjoa ja sieltä voi vahtia mökkitietä ja kulkijoita.
Riesathan joutuvat tyytymään hihnalenkkeihin vielä elokuun 20 päivään asti, jolloin koirien irtipitokielto päättyy.

Olemme jo pitkään pohtineet maalla, millaisia vierailijoita nurkissamme liikkuu. Päätimme virittää riistakameran ja laittaa paikalle hieman ruokaa houkutukseksi. Ajattelimme saavamme lähinnä yökuvia aikaiseksi, mutta yllätykseksemme saimmekin mukavia otoksia päiväsaikaan käyneistä vieraista.

Ei ihme, että Riesoilla olisi niin kova hinku metsään!

Tässä  kuvassa supikoita on saapunut lounaalle ( kello 11:16:55)

Supiokoiria osasimme odottaakkin. Lähimetsästä löytyy monta supikoiran vessapaikkaa reviirimerkkinä ja jonkinmoisia polkujakin on ilmestynyt heinikkoon.

Tämä vieras pääsi kuitenkin yllättämään meidät kaikki:

Ystävämme Näätä on saapunut vähän myöhäisemmälle aamiaiselle. Harmiksemme kaveri ei mahtunut kokonaan kuvaan.

Nämä kaverukset viettävävät kesäyötä näin romanttisissa merkeissä.

Metsästä on kantautunut myös ihmeellistä haukuntaa. Epäilimme ensin jonkun irtokoiran liikkuvan lähistöllä, mutta saimme näköhavainnon liikkujasta. Kaurispukki vartioi reviiriään ja hääti paikalle pyrkivän nuoremman uroksen pois. Harmi, että kamera ei ollut valmiina. Kaunis pukki, toivotaan, että morsian löytyi ja pariskunta onnistuu jatkamaan sukua.

Puutarhuririesat

Riesojen mielestä meidän nurmikossa on jotain vikaa ja taitavat nuo olla oikeassa.
Puutarhakirjoissa nurmikko esitetään tasaisen vihreänä kasvustona, eikä siinä näy juurikaan vieraita kasveja. Kenties kauniisti rajatuilla alueilla jotain maisemaan sopivia kukkia tai pensaita.

Meidän pihastahan Nelliriesa kaivoi sen ison kannon pois. Urakka taisi kestää kaikkiaan nelisen vuotta.
Aikaa kului ja energiaa. Nyt jäljellä on kuoppa, jota riesat saavat kaivaa ihan luvalla.
Koska kuoppa on epäsymmetrinen, kaivaessa aina jokin osa kuopasta täyttyy, joten kaivamiselle ei näytä tulevan loppua.

Tänä kesänä nurmikollemme on kuitenkin ilmaantunut jotain ihan uutta:

Jopa riesat ymmärtävät, että nämä eivät kuulu nurmikkoon

  Nelliriesa puutarhurina

Vilin taidonnäyte kaivamisesta

Tämä on ilmeisesti ihan oikeassa paikassa?

Vankila

Riesojen elämässä on muutama ikävä juttu ja yksi niistä on koirien kiinnipitoaika. Nelli kun ottaa kiinni kaikki hevosta pienemmät ja yrittää tehdä niistä selvää. Maille rakennettiin riesoille oma vankila, jossa riesat saavat ulkoilla hihnalenkkien jälkeen  tai vaikka vaan ihan levätä.
Vankilassa on tietysti aitaus, missä riesat voivat jalotella ja rakennus, missä riesat voivat levätä.
Tilat ovat melko ahtaat kuten vankilassa yleensäkin on.
Talo kaipaa hieman lisää maalia ja piha-aluetta voisi vähän sorastaa.

Pääasia on, että riesat ovat aidan sisäpuolella ja turvassa. Nellillä kun on tapana myös jahdata ei niin miellyttäviä asioita kuten moottorisahaa ja ruohonleikkuria :(  Mistä tämä paha tapa on saanut alkunsa, on mysteerin peitossa. Kenties jotain merkitystä on vanhalla vihollisella pölynimurilla.

Ja koska riesat ovat varsin hyviä mallioppimisessa on Vili opettelemassa samaa harrastusta.

Koska riesat ovat melko reviiritietoisia, voidaan vankilaa käyttää myös silloin, kun meillä on mailla vieraana muita koiria. Vankilaan voidaan sijoittaa joko Riesat  tai vierailevat koirat, tilanteesta riippuen.

Totuttautuminen vankilaolosuhteisiin on aloitettu hieman varovaisemmin, kuin vankiloissa yleensä. Ulos vankilasta on päässyt hyvän käytöksen takia. Turha kohkaaminen ja haukkuminen ei avaa vankilan ovia.

Jäähykiekon MM-kisat

Meidän Nelli-Riesalle nämä jäähykiekon MM-kisat ovat erityisen raskas juttu. Koko perhe sekoaa: huutaa, metelöi, heiluttaa käsiään ja käyttäytyy riesojen mielestä lähinnä epäjohdonmukaisesti.
Nelli perheen rauhanrakentajana yrittää saada jonkinmoista järjestystä laumaan aikaiseksi.
Me jäähykiekkoilijat yritämme ilmaista itseämme mahdollisimman neutraalisti, kommentoimalla tyyliin: " oi kuinka hieno torjunta taas olikaan" ääni kimeänä tai kommentoimalla " ota nyt se saakelin äijä kiinni" ja taas se äänilaji oli jotai muuta, kuin perinteisessä jääkiekkokatsomossa on totuttu kuulemaan.

Olemme myös yrittäneet haukotella pitkin peliä. Maali on kuitenkin se, joka saa Riesan elämän pois tolaltaan. Ihan sama kumpaan päähän Saksa sen maalin tekee...

Huomenna taas maaseudun rauhaan metsästämään myyriä ja pelkäämään niitä ikäviä kumppaneita - kyykäärmeitä.  Niitä ei nyt kaivattaisi meidän elämää sekoittamaan. Molemmat Riesat saivat punkkilääkkeen niskaansa, toivotaan sen tehoavan.

Ja kisat on vasta alkupuolella...

Poistun paikalta Suomen lippua heilutellen ja Riesojen kotikatsomo kumartaa ja kiittää!