Ison kiven alla

Ompas taas pitkä päivitysväli. Riesojen elämä on jatkunut ennallaan, mitään mullistavaa ei ole tapahtunut ei ainakaan sellaista, joka selittäisi näin pitkän päivitysvälin. Kaksijalkaisten saamattomuutta.

Viime sunnuntaina kävimme koko perheen voimin pitkälle metsälenkillä. Keli oli lokakuiseksi varsin hieno, auringonpaistetta ja lämpöä riitti. Nautimme päiväkavia auringonpaisteessa, seurasimme metsäkaurisäidin ja kolmen  vasan liikehdintää sänkipellolla. Riesat saivat liikuntaa ja elämyksiä.

Lenkkimme lopuksi Riesat päättivät kipaista vielä "suuren kiven juureen" kuten meillä on tapana sanoa. Suuri kivi on siirtolohkare, jonka alla on aikaisemmin ollut ketun tai supikoiran pesä ja mittavat luolastot. Viime vuosina se on ollut tyhjillään.

Riesat kirmaisivat kivelle ja suoraan luolaan. Pian alkoikin kova painostus, jopa Vili, joka viimeiset vuodet on ollut voisiko sanoa arka ja haukkumatta tällaisissa tilanteissa aloitti melkoisen painostuksen.
Me ihmettelimme kiven ympärilla kuka tai mikä luolassa asustaa. Ainakaan se ei ollut innoissaan kutsumattomista vieraista.
Molemmat Riesat kävivät vuorollaan luolastossa. Luolasto on ollut pitkään käyttämättä ja sisään- ja ulostuloaukot ovatkin lähes ummessa. Vili mahtuikin uskomattoman pienestä kolosta sisään ja ulos.

Vuorollaan kumpikin Riesa sai pienen osuman asukilta. Arvelimme, että kyseessä on Supi.

Tämä kuva on iskun jälkeen ja Riesat ovatkin jo hieman varuillaan tapahtuneesta. Onneksemme kumpikaan Riesoista ei loukkaantunut ja pääsivät ulos ahdingosta. Kotona huomasimme, että Vililtä löytyi oikeasta etujalasta tai oikeastaan kainalosta puremajälki. Hampaiden koon perusteella kyseessä on ollut Supi, eikä tämä seuraavan kuvan pelottava kaveri Mäyrä.

Tätä kaveria emme halua kohdata nokatusten Riesojen kanssa.

Kotona oli varsin rauhallinen ja hiljainen ilta, Riesat makasivat vielä seuraavanakin päivänä  raukeina suuresta seikkailustaan.

Eilen kävimme uudestaan lenkillä metsässä ja odotimme mielenkiinnolla millainen on Riesojen reaktio. No kivellehän ne molemmat halusivat, Vili etunenässä. Itseä hieman hirvitti, koska pimeys vaani jo nurkan takana. Ilmeisesti luolasto oli tyhjä, koska se tarkistettiin äänettömästi ja molemmat Riesat olivat valmiina lähtemään pois paikalta. Rodunomaista työskentelyä - oletan?

Maistuis varaan Sullekkin?

Riesoillahan on tunnetusti hyvä ruokahalu. Päätin tässä jokin aika sitten vaihtaa nappulamerkkiä vähän huokeampaan ja hyvin tuo uusi tuote teki kauppansa. Vähän liiankin hyvin, kun katsoin säkin taas tyhjentyneen reilusti. No, kaupastahan sitä saa lisää, ei hätää. Löysin jo kuukausi sitten poikani jääkiekkokassiista kasan, n. 2 kg näitä nappuloita. Ihmettelin, miten ne sinne on joutunut, mutta mitään järjellistä selitystä en siihen saanut. Päättelin siis, että joku on säkin ohikulkiessaan kaatanut ja näin nappulat ovat jäkiskassiin joutuneet.

Riesojen nappulasäkkiä säilytetään autotallissamme ja siellä on jo pitkään vallinnut lievästi sanottuna kaaos.
Päätinkin nyt loman lopuksi vähän raivata tilaa autotalliin. Niin toiveikas en sentään ole, että edes kuvittelisin automme sinne vielä mahtuvan.

No, tuumasta toimeen ja jätesäkkirulla mukaan.

Päätin aloittaa työn kenkäkasasta, sinne kun oli kasaantuneet vanhat, käytöstä poistetut jo parhaat päivänsä nähneet jalkineet.
Hämmästykseni oli melkoinen, kun siirsin ensimmäistä ratsastussaapasta. Saapasta, joka seisoa tönötti pystyssä seinän vieressä.

Jostain kumman syystä saappaassa näytti olevan Riesojenruokaa. Mielenkiintoni heräsi ja otin toisen saappaan, se oli tyhjä.

Jatkoin epätoivoiselta tuntuvaa urakkaani:

Nämä tallikengät oli tungettu täyteen nappuloita ja päällä näytti olevan punainen lääkemitta!
Mielenkiintoni heräsi nyt tosissaan!

Kuka tämän oli tehnyt ja miksi?

Kasan pohjalta paljastui talliaikana käytössä ollut "ensiapulaukku" mutta sitä oli hieman tuunattu. Edessä näkyvät laskettelumonotkin oli tungettu täyteen nappuloita.

Ensiapulaukussa ei pitänyt olla mitään tärkeää...

Tosin tähän jalkineeseen oli päälle kannettu ensiapulaukusta pari ruiskua ja neula!
Eli selkeä suunnitelma tällä jollakulla tuntui olevan.

Tätä voisi jo kutsua luistimien uusiokäytöksi. Reissuun kannattaa pakata ainakin paketillinen nenäliinoja ja haavalaastaria ja tietenkin teippirulla! Täytyy myöntää, että minua tässä vaiheessa sekä huvitti että hirvitti. Kuka sieltä kasan pohjalta mahtaisikaan löytyä?
Jätin osan aarteista tyhjentämättä, jotta muu kotiväestä uskoisi myös mitä autotallissamme tapahtuu.

Autotallin toisesta päästä, mattokasan alta löytyi tällainen kätkö.Juu, kannattaisi siivota useammin. Tiedän ja olen tätä sanomaa yrittänyt jakaa myös muille. Siivotaan, siivotaan kunhan ehditään.

Saldona keräsin melkoisen kasan nappuloita. Painoa 6,2 kg ja siihen kun lisätään ne kaksi kiloa, jotka poimin pois jääkiekkokassista, on tuloksena reilu 8 kiloa nappulaa. Litroissa se on jo melkoinen määrä.

Niin, siis kuka teki tämän? Ketään ei ole ilmoittautunut, eikä jäänyt verekseltään kiinni. Tosin ihan koko autotallia en ole vielä ehtinyt siivoamaan.
Pohdimme kovin, miten tämä joku on onnistunut liukasta pussia pitkin kulkemaan?

Kaikki selviää aikanaan. Tämäkin mysteeri. Ainakin osittain.

Tämä ei ole maahantuojan sponsoroima juttu, eikä edes paikallinen kauppias ole tässä mukana. Eihän?

Tästä reiästä nämä nappulat on kiikutettu parempaan talteen. Voi mikä työ ja urakka! Ihan hirvittää.
Mitenköhän sille pikkuiselle on käynyt, vai liekö tämä enää edes mikään pikkuinen? Ja tämä tarina on tosi!

Hyvää Joulua 2012

Vaikka talvi yllättikin askartelijan, saatiin kodalle sentään Joulukranssi aikaiseksi. Samalla reissulla vietiin jouluruokaa metsän eläimille. Lunta on jo niin paljon, että pienillä metsäkauriilla on tekemistä lumen keskellä.
Jälkiä on maastossa paljon, varsinaisia polkujakin on syntynyt.
Hieman on haastetta myös Riesoilla, sen verran vaikeaa on tuo eteneminen hangessa.

Melko haastavaa tuo valkoisen koiran kuvaaminen valkoisesta hangesta.

Tässä osoitteessa ei taida olla ketään kotona. Ovat lähteneet etelään.

Nelli on niin fiksu tyttä, että osaa välillä lämmitellä tulen loimussa.

Joulun odotusta!

Ompas tullut todella pitkä päivitysväli. Kysymys on vaan pelkästä saamattomuudesta tai laiskuudesta, ei siitä, etteikö Riesoille olisi tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita.

Vili täytti neljä vuotta ja luopui palleistaan. Tai eihän asiasta mitään Vililtä kysytty. Toimenpide sujui hyvin ja samoin toipuminen. Lisähyödyksi myös Vilin käytös on muuttunut tasaisemmaksi, enkä nyt tarkoita tasaisen kiukkuista olemusta.

Mailla vietetään aikaa niin paljon kuin vain ehditään. Kota on jo aika hyvässä mallissa, sisustusta vielä vähän viimeistellään.
Ensimmäisiä yövieraitakin on kuulemma tammikuussa luvassa... Siitä sitten myöhemmin lisää.

Isäntä sai kaksi paria suksia synttärilahjaksi. Sellaisia perinteisiä armeijan suksia, joilla voi mennä umpihangessa metsän rauhassa ilman sen suurempia voiteluita.

Tosin hieman lisää voitelua haettiin perinteisestä kynttilästä...

Vieraille on hommattu uusi nuolukivi ja hyvin tuo näyttää tekevän kauppaa. Kauriita ja valkohäntäkauriita on paikalla näkynyt sekä yksi hirvi.
Vili ja Nelli pääsivät kokeilemaan myös kauriin ajoa, mutta kauris vei nopeudellaan voiton ja hävisi iltahämärään. On se jännää, miten Riesojen olemus muuttuu kun iltahämärä saapuu maille. Nellinkin koko olemus terävöityy, ryhti paranee ja koko Riesa muuttuu lällykästä suureksi metsästäjäksi.
Kodan alle on näyttänyt löytävän tiensä myös näätä, tai niin jäljistä pääteltiin.

Vili on taas kasvattanut hienon talviturkin, tiheän ja lämpöisen. Meidän Riesoilla kun vaatteita käytetään erittäin harvoin.

Nellin pitää ihan varmuuden vuoksi tiedottaa, että paikalla ollaan! Ja muistuttaa kuka on Kukkulan Kuningatar!

Nelli 6 vuotta

Tänään meidän Nelli, Tsarodej Jack Nellie, täyttää kuusi vuotta. Eskarilainen.
Nellin koirakoulu on jäänyt hieman kesken, pitäisi aktivoitua ja antaa Rinsessalle enemmän aivotyötä.

Jos Nelli saa valita, viettää hän päivänsä syömälla ja rötväämällä. Hihnalenkit ei Nelliä kiinnosta, ellei suuntana ole keskusta ja mamman lihapullat. Vapaana ollessaan Nelli nauttii rauhallisesta nuuskuttamissta ja tutkimisesta. Kaikki seinustat ja alustat tutkitaan tarkkaan, mitä ahtaampi kolo sen parempi.
Nellin vyötärönympäryys on sen verran kasvanut, että neiti saa liittyä painoaan tarkkailevien ryhmään. Mitä se nyt sitten Riesojen kohadalla tarkoittaakaan. Hiilihydraatit Nelli on omatoimisesti hankkinut kauriiden ruokintapaikalta.Paljon vaaleaa leipää ja vähän porkkanaa sekaan.

 Nelli nautiskelee kevätauringosta silmät sirrillään.


Kevät tekee taas tuloaan ja me jännitämme taas saapuvatko kurjet takaisin pesimäpaikalleen. Muutama kurjen huuto on jo kuulunut, liekö muuttomatkalla pysähtyneitä yksilöitä vai meidän omia kavereita.
 Kodalla on käynyt talven aikana paljon metsän eläimiä. Melkoisia polkuja ovat tehneet ympäristöön ja muutaman kerran on saatu näköhavaintoja asukeista.

Kaurispukki kasvattelee sarviaan ja aloittaa reviirinsä vahtimisen. Haukuntaa on jo kuulunut metsiköstä.

Harvinaista, että kaverukset on saatu hetkeksi istahtamaan näinkin rauhallisesti. Mitähän kuvan ulkopuolella oikein tapahtuu?

Kevättä kohti

Tulihan ne pakkaset sitten viimeinkin ja sitä lunta. Onneksi taas hieman helpottaa ja ulkoilusta voi nauttia. Odottelemme vielä sitä kuuluisaa Naantalin Aurinkoa piristämään talvipäiväämme. Riesojen elämä talven keskellä on ollut tasaisen rauhallista.Viikonloppuisin olemme käyneet mailla vähän päästelemässä höyryjä ja ihmettelemässä kaikkia niitä jäkiä, joita risteilee Kodan maastossa. Ruokintapaikalla on käynyt melkoinen kuhina.
Polkuja risteilee ympäristössä ja kamerakin on tavoittanut muutaman kävijän.

Kohta taas joutuvat Riesat tyytymään hihnalenkkeihin ja vankilaansa. Luonnossa kuuluu jo lintujen ääniä ja metsän värimaailma on jollain lailla erilainen. Valoa on jo enemmän.

Toivottavasti tämä yksinäinen kulkija löytää itselleen kumppanin!
Kauraa on kulunut melkoisesti ja nuolukivikin pian kaluttu loppuun.

Näillä kavereilla on juhlat venähtäneet vähän pitkäksi vai lienevätkö varhaisella aamiaisella?

Riesat ovat nopeasti oppivaa sorttia. Ainakin, jos kysymys on ruuasta. Kodalta ei voi poistua, jos ei ole saanut maistaa makkaraa, lettuja tai muuta herkkua.
Onnistuneen metsäretken tärkein perusta on kunnon eväät.

Hyvää Joulua ihan kaikille!

Riesat laumoineen toivottavat kaikille nelijalkaisille ja heidän ystävilleen  Hyvää Joulua ja Turvallista Vuotta 2012! Kodalla tunnelma on aika syksyinen, ei tuo kranssi ovessa saa sitä Joulutunnelmaa aikaiseksi kun lumi puuttuu.

Metsästä voisi vielä poimia sieniä Joulupöytään, mutta tyydytään nyt pakastimen antimiin.

Vili on aivan varma, että pallo on piilotettuna johonkin lähistölle. Jospa Pukki toisi palloja koko säkillisen!