Nyt kun pakkaset ovat hellittäneet, voidaan hihnalenkeillä taas harjoitella kontaktia ja varsinkin muiden koirakkojen ohittamista.
Päätin siis kokeilla "tuttia". Otin lenkille mukaan Ikeasta ostetun karvaisen hiiren. Hiiri taskuun ja menoksi.
Lenkki sujuu ihan normaalisti. Vili sahaa vasemmalta oikealle ja merkkailee jo ennestään keltaisia lumivalleja.
Odotan innolla vastaantulevaa koirakkoa ja yritän saada jonkinmoista kontaktia aikaiseksi.
Tuhra vaiva, Viliä ei voisi vähempää kiinnostaa se hiiri saatikka minä.
Ok, olen siis myöhässä. Odotan seuraavaa koirakkoa ja heitän hiiren Vilin eteen ennen kohtaamistamme. Vili nappaa hiiren suuhun ja ohittaa koirakon, mutta sylkäisee hiiren saman tien suusta ulos ja jatkaa matkaa hiirestä välittämättä. Minäkään en saa minkäänlaista huomiota osakseni.
Odotan uutta kohtaamista. Yritän toimia nopeasti. Kohdatessamme koirakon heitän hiiren taas maahan Vilin eteen. Vili nuuskaisee hiirtä, muttei vaivaudu edes ottamaan sitä suuhun.
Tämä harjoitus ei nyt näytä tuottavan tulosta. Joko hiiri ei toimi riittävän innostavana houkuttimena tai joku muu asia mättää.
Täällä riittää kuitenkin ihan kiitettävästi vastaantulevia koirakoita, joten harjoittelua on hyvä jatkaa. Pitää vähän hioa suunnitelmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti