Kevättä kohti

Tulihan ne pakkaset sitten viimeinkin ja sitä lunta. Onneksi taas hieman helpottaa ja ulkoilusta voi nauttia. Odottelemme vielä sitä kuuluisaa Naantalin Aurinkoa piristämään talvipäiväämme. Riesojen elämä talven keskellä on ollut tasaisen rauhallista.Viikonloppuisin olemme käyneet mailla vähän päästelemässä höyryjä ja ihmettelemässä kaikkia niitä jäkiä, joita risteilee Kodan maastossa. Ruokintapaikalla on käynyt melkoinen kuhina.
Polkuja risteilee ympäristössä ja kamerakin on tavoittanut muutaman kävijän.

Kohta taas joutuvat Riesat tyytymään hihnalenkkeihin ja vankilaansa. Luonnossa kuuluu jo lintujen ääniä ja metsän värimaailma on jollain lailla erilainen. Valoa on jo enemmän.

Toivottavasti tämä yksinäinen kulkija löytää itselleen kumppanin!
Kauraa on kulunut melkoisesti ja nuolukivikin pian kaluttu loppuun.

Näillä kavereilla on juhlat venähtäneet vähän pitkäksi vai lienevätkö varhaisella aamiaisella?

Riesat ovat nopeasti oppivaa sorttia. Ainakin, jos kysymys on ruuasta. Kodalta ei voi poistua, jos ei ole saanut maistaa makkaraa, lettuja tai muuta herkkua.
Onnistuneen metsäretken tärkein perusta on kunnon eväät.

Hyvää Joulua ihan kaikille!

Riesat laumoineen toivottavat kaikille nelijalkaisille ja heidän ystävilleen  Hyvää Joulua ja Turvallista Vuotta 2012! Kodalla tunnelma on aika syksyinen, ei tuo kranssi ovessa saa sitä Joulutunnelmaa aikaiseksi kun lumi puuttuu.

Metsästä voisi vielä poimia sieniä Joulupöytään, mutta tyydytään nyt pakastimen antimiin.

Vili on aivan varma, että pallo on piilotettuna johonkin lähistölle. Jospa Pukki toisi palloja koko säkillisen!

Sateen sattuessa sateessa

Nyt voi sanoa, että on märkää. Rapa roiskuu ja lotisee, Riesat saa pestä jokaisen lenkin jälkeen - sen jälkeen saakin taas pestä saunan pesuhuoneen.
Lunta ja pakkasta saa odottaa, mahtaakohan koko talvea edes tulla?

Kodalla on käynyt taas vieraita, tosin näkyvät aika heikosti kamerassa, kun on niin pimeää

.Tämä on Rouva Hirvi, oli vähän näreissään tarjoilun puuttumisesta, kun kauroja ei ollut vielä tarjolla. Pudotti sitten nuolukiven kiukuspäissään alas.

Tämä peura, anteeksi valkohäntäkauris, saapui paikalle oikeaan aikaan. Nautti aamiaiseksi kauraa ja poistui paikalta.


Nelli-Riesan  mielestä kodan rakenteissa on jotain vikaa. Niitä pitää siis parantaa eli kaivaa auki. Ihan selkeää kuvaa me kaksijalkaiset emme ole saaneet ongelman luonteesta, mutta pitänee ryömiä kodan alle katsomaan tilannetta. Tai jospa sinne on muuttanut joku alivuokralainen?

Riesat ovat hyvin kotiutuneet kodalle. Ovat jo oppineet, että kotakäyntiin liittyy aina ruoka. Makkara tai letut, tai ainakin voileivät. Riesathan ovat erinomaisen oppineita kerjäämisessä, joten saavat aina jotain hyvää itselleen.

Kovasti tyhjältä näyttää. Ei makkaraa, ei lettuja? Mistä on kyse?

Onkohan kaikki ruoka piiloitettu tuohon vihreään laatikkoon?
No, eipä meidän Rinsessa ainakaan liian laihalta näytä.

Hei, mutta jos täällä onkin pöytiin tarjoilu?

Syksy tuli - halusit tai et

Ei oikein voi ymmärtää, että kesä on ohi. Jollain lailla meidän kesä ja syksy suhahti ohi hirmuisella vaudilla.
Mutta saatiin me myös jotakin aikaiseksi : kota ja laavu odottaa käyttäjiä :)

Tämä ei ole ihan viimeinen kuva meidän kodasta, mutta tässä on Riesojen uusi "koti". Täällä voimme rentoutua ja ladata akkujamme. Riesoillekin on varattu ihan omat paikat :) Ovi pitää vielä maalata ja jollain lailla houkuttelisi ikkunan teko oven suunnalle... Lähes koko kesä on mennyt näitä tiluksia väkertäessä -mutta on se sen arvoista!  Hirsirakentaminen on haasteellista puuhaa!

Ja tässä meidän laavu :)
Tässä kelpaa riesojen kerjätä makkaraa - ja senhän ne osaa! Nyt toivotaan lumista talvea!

Syksyn tuulia

Riesojen lenkittäminen kuumana kesäpäivänä on melko toivotonta. Kaupunkikodissa voimme suunnitella reitin niin, että Riesat pääsevät pulahtamaan matkalla mereen. Täällä maalla olemme lenkkeileet pääasiassa aikaisin aamulla tai myöhään illalla. Nelli-Riesa ei hihnalenkeistä paljoakaan piittaa. Nyt aamut ovat valjenneet viileinä ja yöllisen kasteen raikastamina. Nellikin liikkuu innokkaammin ja pienet kirsut tekevät valtavasti työtä.

Riesat ovat viettäneet päivittäin aikaa vankilassaan ja seuranneet ohikulkijoita. Eilen palasin sieniretkeltä ja näin ainoastaan Vilin vankilan pihassa. Ihmettelin mihin Nelli-Riesa on joutunut, mutta asia selvisi pian. Vankilapaon sijaan Nelli-Riesa nautti kauneusunistaan vankilan sisätiloissa. Pääsin jopa yllättämään neidin. Joko Vili oli komennettu vartiointitehtäviin pihalle tai Nelli-Riesa ei yksinkertaisesti päästänyt Viliä samalle patjalle lepäämään.

Sienimetsässä on tullut käytyä useampaankin otteeseen ja saaliit ovat olleet ihan mukavia. Osa on löytänyt tiensä pakastimeemme, osa myyty torilla ja osa kaupattu väkipakolla kavereille.

Pääasia on, että kaikki kerätään, mikä ehditään.
Kanttarelleistä en tiedä, mutta ainakin suppilovahverot maistuivat myös sorkkaeläimille. Supikoirasta en tiedä, vaikka kaikkiruokainen taitaa ollakin.

Näytti tälle supikoiralle omenatkin maistuvan.

Ne kuuluisat elokuun lämpöiset kesäyöt antavat vielä odottaa. Kurjet huutavat hämärtyvässä illassa, taitavat jo suunnitella lähtöään lämpimämpiin maisemiin. Saamme taas jännittää kuinka moni palaa keväällä takaisin.
Muutama verijälki pitäisi ehtiä ajamaan ennen jahtikauden alkua. Toivottavasti Riesat muistavat mistä on kysymys ja ainahan saan pakastimeen lisätilaa kun käytän muutaman pullollisen verta jäljentekoon ja laitan kaadoksi peuransorkan tai kaksi. Lisätilaa - vaikka sienille.

Uusia kesävieraita

Saimme vihdoinkin asennettua riistakameran kotatyömaalle. Kippasimme muutaman ämpärillisen omenoita sopivaan kohtaan ja kamera puuhun kiinni ja odottamaan seuraavaa aamua.
Uusia tuttavuuksia saatiin ikuistettua albumiimme.

Äiti on tuonut keväisen lapsensa nauttimaan omenoista.

Odottelimme metsäkaurista, sitä vanhaa pukkia, mutta saimmekin vieraaksemme valkohäntäkauriin lapsineen.
Bambihan se ihan selvästi siinä kuvassa on nähtävissä. Aterialla on käyty n. tunti sen jälkeen kun kävimme viemässä kameran paikoilleen.

Kun metsän väki liikkuu näin lähellä ihmisasumusta ja vielä valoisaan aikaan ymmärtää tuon koirien kiinnipitosäännön paremmin. Metsän eläimille pitää turvata hyvä alku elämälle. Riesojen kiinnipitämisestä puhumattakaan.

Melkeen kuulen rouskutuksen, kun katson tätä kuvaa

Vili 3 vuotta!

 Vili täytti heinäkuun 31 päivä kolme vuotta! Onnea meidän pojalle!

Aika rientää ja meidän päivitykset laahaavat perässä.  Mailla on kylläkin nykyisin nettiyhteys, kiitos siskolleni.
Eilen saatiin virallinen kolmivuotiskuva otettua, handlerimme Juulin avustuksella.
On hauskaa seurata, miten molemmat koirat tunnistivat Juulin ja muistivat heti, mistä on kysymys.
Vili halusi heti seisomaan pöydälle, vaikka todellisuudessa pöydällä seisominen näyttelyasennossa onkin Vilille erittäin vastenmielistä, Nellistä puhumattakaan.

Joko harjoituksen puutetta tai huonojen ja toimimattomien makupalojen syytä.
Saimme kuitenkin napattua yhden kuvan.

Mielenkiintoinen niskakyhmy :) saparosta puhumattakaan



Ulkona hihnakävely sujui melko mukavasti, mutta tuskimpa Viliä missään näyttelykehässä nähdään.

Tässä vielä kuva sankarista ulkona:

Nyt vain odotellaan, että ikä tekee tehtävänsä ja Vilistä kasvaa oikein mukavakäytöksinen uros!