Nelli 5 vuotta!

Meidän rinsessa Nelli täyttää tänään 5 vuotta! Miten aika onkin mennyt niin nopeasti!

Pitääkin kaivaa muutama kuva esiin ja herkistyä muistoille:

  Näin hellyttävän pieni pallero meille muutti kesällä 2006!

                                        Lelutkin olivat suurempia kuin Nelli itse

 

Toisena kesänä, Nellin täytettyä kaksi vuotta, loukkasi Nelli vasemman polvensa metsästysonnettomuudessa.
Saaliina oli tosin kärpänen ja sekin taisi päästä karkuun. Polvi kuitenkin iskeytyi puiseen käsinojaan ja trauman seurauksena polvi luksoitui ja piti operoida. Leikkaus sujui hyvin ja kesälomamme sujui toipuessa ja kävelyä harjoitellessa ensin omalla pihalla ja sen jälkeen läheisellä kävelytiellä.
Nelli pääsi todella lujaa kolmella jalalla, mutta tarkoituksena oli kuitenkin vahvistaa rauhallisella kävelyllä leikattua jalkaa.

Jalkaa operoitiin vielä uudelleen ja nyt polvi ei enää vaivaa Nelliä, kiitos leikanneen lääkärin ja ammattitaitoisen henkilökunnan.

Nellin elämä mullistui melkoisesti, kun kotiimme kannettiin uusi tulokas " pikkuveli Vili" syksyllä 2008

Nellin vastuullinen tehtävä Vilin opettaja oli alkanut. Nelli on edelleen laumamme pomo. Viliä tosin pitää muistuttaa asiasta aina tasaisin väliajoin.

Koska Nelli ei saanut lahjaksi kukkasia, tyytyi hän haistelemaan talven kuivaamia kaisloja juhlapäivänään!

Onnea meidän Rinsessalle!

Face lifting

Torstaina tuli ulkoilutettua noita riesoja niin paljon, että perjantaina oli Rötvä päivä. Koirat kävivät aamulla tarpeillaan ja sen jälkeen rötväsivät. Ennen kolmea ei kumpikaan edes hievahtanut paikoiltaan. Iltapäivällä tehtiin lyhyt pissalenkki ja takaisin lepäämään.
Meillä kaksijalkaisilla oli illalla menoa, joten riesojen lenkityksen olisi pitänyt tapahtua jo päivällä.
Vaivoin sain Vilin houkuteltua lenkille.
Nelli näyttää mallia rötväämisestä, isäntä avustaa...

 Nelli rötvää


Nellillä on melkoinen karvankasvu ja neiti näyttää lähinnä jääkarhulta. Koska Nelliä ei käytetä näyttelyissä,  emme ole pitäneet niin paljoa väliä tuosta turkin hoidosta.
Oikeasti, rajansa kaikella.

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa :)

Nelli siis näyttää oikeasti lähinnä jääkarhulta. Vai mitkälie nuo syöksyhampaat ovat?
Talvi on kohta menneen talven lumia ja kevät on tulossa.

Nellille on siis tarvetta fece lift-hoidolle juuri ennen 5-vuotis syntymäpäivää.
Onneksi apu on lähellä ja voimme turvautua ammattilaisen apuun.
Tavoitteena on nuorentaa ja keventää olemusta.

Vähän hikeä ja kyyneleitä ja tässä lopputulos: Rinsessa

Ehkäpä tässä lähti vuosi tai kaksi ja ainakin muutama kilo.

Lähdimme iltapäivällä maille viettämään mukavaa iltapäivää. Aurinko paistoi, linnut lauloi ja lumi roiskui jalkojen alla.
Vilin mielestä Nellin uusi look oli aivan IHANA

Vielä kun saisi tuon Vilin mailla hiljaiseksi. Jätkällä olisi taipumusta työnjohdollisiin hommiin. Kun kukaan ei saisi olla paikallaan, vaan aina pitäisi tapahtua. Ja se ääni on ihan kamala.

Korttelipoliisi

Meidän Nelli on varsinainen korttelipoliisi. Liekö sillä jotain merkitystä, että Nelli vietti parhaan sosialistumiskautensa tallilla hevosten joukossa ja sai sieltä vaikutteita itselleen. Nelli käveli hihnassa ja hevonen käveli vieressä. Nelli katseli hevosta ihmeissään ja luuli kasvavansa vähintään yhtä suureksi ja vahvaksi.Siinä se parikiloinen pikkuriesa käveli rinta rottingilla monisatakiloisen hevosen vierellä.
Hevosethan huomioivat ympäristöään tarkasti ja reagoivat uusiin tilanteisiin ihmisten mielestä liiankin voimakkaasti.Uusi postilaatikko, ojanpohjalle lennähtänyt muovikassi tai punainen ämpäri väärässä paikassa saa hevosen mielessä uskomattomat mittasuhteet ja valitettavasti joskus reaktio on sen mukainen. Hevonenhan on pakeneva saaliseläin.

Mutta meidän Nelli-Riesa ei ole. Naapuri oli levittänyt autotallinsa eteen pressun. Pressu lepäsi maassa paikallaan, ei kahissut eikä liikkunut. Se vain oli. Nellin mielestä väärässä paikassa. Armoton haukkuminen ja" komentaminen" pressulle alkoi.

Rekkakuskilla on tapana pysäköidä rekkansa bussipysäkille meidän talon lähettyville. Eihän se ole sallittua ja korttelipoliisimme tietää sen. Taas saa naapurit kuulla, miten Nelli komentaa väärään paikkaan pysäköityä rekkaa.

Nelli myös vahtii meidän laumaa enemmän kuin Vili. Lenkillä Nelli seuraa, ettei kukaan jää jälkeen tai häviä matkalla. Kesämökillämme, jossa asustaa parhaimmillaan kolme perhettä ja satunnaiset vieraat päälle, on Nellillä melkoisesti vahdittavaa. Lauma kun on melkoisen kuriton ja aina joku poistuu autolla Nellin ulottumattomiin.

Vilin kontaktiharjoitukset vinkuvan kuminorsun kanssa jatkuvat.
Vili on jo oivaltanut, mistä tässä on kyse. Kun koirakko lähestyy meitä lenkillä, Vili vilkaisee minua kohti kuin varmistaen, että tulihan se norsu varmasti mukaan.

Tänään teimme pitkän, miltei kaksituntisen lenkin Naantalin keskustaan. Kaupungilla, vaikka täällä Naantalissa onkin melko rauhallista näin talvella, Vili paineistuu. Kulkee hieman kyyryssä ja pälyillen. Tänään huomasin miten voimakkaasti Vili lukee hihnaa ja siis minua. Yritinkin keskittyä pitämään hihnan mahdollisimman löysänä, vaikka jouduinkin hihnaa lyhentämään ahtaimmissa paikoissa. Eli taas se tuli todistettua, että jos koira häiriköi, löytyy se vika sieltä hihnan toisesta päästä. Sieltä, josta minä pidän kiinni.

Kontaktiharjoituksia osa 3

Harjoitukset jatkuu. " Tutti" vaihdettiin mielenkiintoisempaan, kumiseen norsuun, joka vinkuu mukavasti. Ainakin toistaiseksi.
Eli tarkoitus pysyy samana, onnistuneesta kontaktista ohituksessa, Vili saa palkaksi vinkuvan kuminorsun.
Ei muuta kun ulos harjoittelemaan ja toivomaan, että muita koiria omistajineen on liikkeellä.

Ensimmäinen koirakko tulee vastaan ja jo hyvissä ajoin puristan hieman taskuani ja saan Vilin huomion kiinnittymään itseeni. ( Pöh, enhän minä Viliä kiinnosta, vaan se vinkaisu taskusta).
Vili seuraa katsellaan minua ja juuri ohituksen jälkeen heitän kuminorsun Vilille.
Poika jatkaa matkaa innokkaana kuminorsu suussa.
Nostaa välillä miehekkäästi jalkaa ja lopulta kyykistyy kakkoselle "tutti" suussa.

Hieman tuo katu-uskottavuus taitaa kärsiä.

Palaamme kotiin ja norsu otetaan pois. Tässä voimme siis uudelleen harjoitella irti käskyä.

Seuraavalla lenkillä Vili seuraa vasemman jalan vieressä ja pitää  tarkkaa kontaktia taskussani olevaan kuminorsuun. Poika ei voi olla varma, missä se norsu luuraa. Vasemmassa vai oikeassa taskussa.
Tapittaa minua ja hakee katsekontaktia kuin kysyen:" onko tämä nyt sitä mitä haluat, että saan palkaksi norsun?"
Matka jatkuu, mutta jotain puuttuu.
Ne merkkailut ja kakkonen, jonka takia lenkille on lähdetty.

Yritän olla hermostumatta ja jatkaa matkaa normaalisti. Oikein mukavaa taluttaa riesaa, joka ei vedä eikä sinkoile puolelta toiselle. Toisaalta jotain tuotoksiakin olisi hyvä saada aikaiseksi.

Onneksi vastaan tulee taas koirakko ja onistuneen ohituksen jälken palkitsen pojan kuminorsulla. Kuinkahan kauan se pilli mahtaa kestää näitä reissuja? Toimiiko norsun lumo myös ilman pilliä? Se selvinnee seuraavien päivien aikana.

Kontaktiharjoituksia osa 2

Nyt kun pakkaset ovat hellittäneet, voidaan hihnalenkeillä taas harjoitella kontaktia ja varsinkin muiden koirakkojen ohittamista.
Päätin siis kokeilla "tuttia". Otin lenkille mukaan Ikeasta ostetun karvaisen hiiren. Hiiri taskuun ja menoksi.
Lenkki sujuu ihan normaalisti. Vili sahaa vasemmalta oikealle ja merkkailee jo ennestään keltaisia lumivalleja.
Odotan innolla vastaantulevaa koirakkoa ja yritän saada jonkinmoista kontaktia aikaiseksi.
Tuhra vaiva, Viliä ei voisi vähempää kiinnostaa se hiiri saatikka minä.

Ok, olen siis myöhässä. Odotan seuraavaa koirakkoa ja heitän hiiren Vilin eteen ennen  kohtaamistamme. Vili nappaa hiiren suuhun ja ohittaa koirakon, mutta sylkäisee hiiren saman tien suusta ulos ja jatkaa matkaa hiirestä välittämättä. Minäkään en saa minkäänlaista huomiota osakseni.

Odotan uutta kohtaamista. Yritän toimia nopeasti. Kohdatessamme koirakon heitän hiiren taas maahan Vilin eteen. Vili nuuskaisee hiirtä, muttei vaivaudu edes ottamaan sitä suuhun.
Tämä harjoitus ei nyt näytä tuottavan tulosta. Joko hiiri ei toimi riittävän innostavana houkuttimena tai joku muu asia mättää.

Täällä riittää kuitenkin ihan kiitettävästi vastaantulevia koirakoita, joten harjoittelua on hyvä jatkaa. Pitää vähän hioa suunnitelmaa.

Kevättä ilmassa

Ilmassa on lupaus keväästä. Aurinko paistaa ja sulattaa lunta katoilta, räystäät tippuvat vettä.
Olemme käyneet meren jäällä riesojen kanssa. Nelliä outo ja uusi reitti innostaa, Vilillä ei reitillä ole mitään väliä.
Perjantaina kävelimme kauas merenjäälle ja päästimme koirat irti. Jäälle on aurattu luistelubaanoja ja siellä riesojen oli helppo revitellä.
Jopa Nelli sai itsensä uskomattoman kovaan vauhtiin. Riesat juoksivat kuin hevoset raviradalla. Voi sitä elämän riemua.

Tänään ulkona liikkuminen olikin jo paljon hankalampaa. Sulanut lumi oli jäätynyt liukkaaksi karpaksi tien pintään. Riesojen kanssa pitää olla tarkkana, ettei tassut mene rikki karppaisella lumella. Itse kävelee liukkaalla kelillä vaikeasti kuin ankka. Ne liukuesteet kun roikkui eteisen naulassa.

Kävimme myös mailla katsomassa miten kevät siellä etenee. Hanki ei enää kanna edes riesoja. Nellille eteneminen hangessa oli vaikeampaa ja neiti jäikin välillä jumiin hankeen. Vili osaa haroittaa varpaitaan enemmän ja pitää yllä niin kovaa vauhtia, että pysyy pidempään hangen päällä. Meillä kaksijalkaisilla ei ole mitään asiaa aurattua pihaa pidemmälle.

Tänään aamulla mieheni huomasi, että vanha tuttumme käpytikka on taas palannut lähistöllemme. Hangella näkyy pieniä jälkiä, myyrätkin ovat kaivautuneet esiin hangen keskeltä. Talomme vieressä on iso oja, jonka pohjalla virtaa jo vesi. Riesat vetävät innokkaana ojaa kohti, mahtaa sieltä nousta mielenkiintoisia tuoksuja.
Ketut ( cityketut) käyvät pyydystämässä myyriä tästä ojasta. Viime keväänä kiima-aikaan pari kettua eksyi makuuhuoneen ikkunan alle selvittämään välejään. Heräsimme ääniin, joita oli melko vaikea tunnistaa. No, Nelli tunnisti ja aloitti melkoisen painostuksen. Nellin olisi pitänyt sillä sekunnilla päästä ulos ja kettujen kimppuun.Meteli oli melkoinen, niin sisällä kuin ulkonakin.

Mailla huomasimme, että jo toistamiseen tänä talvena, kettu oli käynyt navettarakennuksen katolla. Navetta toimii tällä hetkellä kesämökkinämme. Vili yritti lähteä jäljen perään ja sain kuin sainkin pojan pois. Olisi jätkä tullut lumen mukana katolta alas. Se mitä kettu katolta etsi, jäi arvoitukseksi.

Valitettavasti ketun jäljet eivät näy kuvasta, kun aurinko häiritsi kuvaamista.



Pikkulinnut ovat aloittaneet konserttinsa. Ilmassa on selvästi lupaus keväästä.
Sen kunniaksi leivoin Genovalaista focacciaa. Hyvää tuli.

Valkoinen koira valkoisella hangella on haastava kuvattava. Parempi kamera ja parempi kuvaaja voisi auttaa.

Nellin mielestä puussa oli ihan varmasti joku. Todellisuudessa oksat hankasivat toisiinsa ja pitivät narisevaa ääntä. Tai sitten siellä oli joku.